Rohkeasti juurilleen
Viimeisin presidenttifoorumi käsitteli kestävän kehityksen sosiaalisia ulottuvuuksia. Mielenkiintoisimman puheenvuoron käytti Työterveyslaitoksen tutkija Antti Kasvio. Spontaanilta vaikuttaneen puheenvuoron ydin oli kai siinä, että 1700 luvulta alkaen teknistä kehitystä on luotu ihmisen taakan helpottamiseksi. Onko siinä onnistuttu, se ymmärtääkseni jäi kuulijan arvioitavaksi.
Viime vuosisadan pulavuosina isäni hiihti loppuun parisataa kilometriäkin satunnaisten töiden perään. Lapsilleen vanhempani halusivat helpomman tulevaisuuden.
Kotonani luettiin Tampereella ilmestynyttä Kansanlehteä. Äiti ei halunnut, että lapsille olisi puhuttu politiikkaa. Yhteiskunnallinen näkemys omaksuttiin ympäristöstä.
Sisareni ovat kertoneet, kuinka he niittivät lammesta kortetta kotieläinten rehuksi jotta isä saattoi rakentaa kotia ja hankkia lukukausimaksuja ansiotyöstä. Minulle naapurissa asunut metsäpomo järjesti hakkuupalstoja ja propsin ajoa lukukausimaksujen kattamiseksi. Lukukausimaksusta saattoi anoa vapautusta, mutta oli vähemmän nöyryyttävää lähteä tapaninpäivänä pöllinajoon.
Isäni oli valittu kaksikymmentäluvun lopulla kunnanvaltuustoon. Samoina vuosina kotikylääni oli rakennettu talollisten lahjoituksin työväentalo.
Kotonani luettiin Tampereella ilmestynyttä Kansanlehteä. Äiti ei halunnut, että lapsille olisi puhuttu politiikkaa. Yhteiskunnallinen näkemys omaksuttiin ympäristöstä.
Varta vasten järjestettyjä yhteiskunnallisia keskusteluja kuuli työväentalolla, mutta oleellisesti enemmän iltaisin meidän tuvassa. Työväentalon avain oli isän pöytälaatikossa ja paperit sen sivukaapissa. Viisikymmentäluvulla oli tapana kyläillä ja toimittaa asiat kasvoista kasvoihin. Vieras sai paikan isän keinutuolista eikä mikään estänyt meitä lapsia kuulemasta mitä siinä puhuttiin.
Suurin piirtein kaikki siinä puhuttu toteutui. Jo ennen omia muistikuviani oli säädetty lait kansaneläkkeestä, lapsilisästä, asuntotuotannosta. Samanaikaisesti oli asutettu evakot ja maksettu sotakorvauksia. Kuusikymmentäluvun alussa säädettiin työeläke- ja sairasvakuutuslait.
Ei ollut epätietoisuutta hallitusvastuusta eikä sosialidemokratian roolista hyvinvoinnin rakentajana.
Meistä lapsista kukaan ei ymmärtänyt kirjoittaa isän muistelmia, mutta naapurin tekemästä nauhoituksesta käy ilmi, kuinka täpärällä paikallisetkin sosiaalisuuteen tähtäävät hankkeet ovat olleet. Tuolla nauhalla isä mainitsee nimeltä maalaisliittolaisen isännän, joka äänesti vasemmiston riveissä silloin kun köyhän asia sitä välttämättä vaati. Kun kesäisin ajan sen talon sivuitse, ajattelen että sitä sentään vielä viljellään.
Kun omat lapseni tarvitsivat kodin ulkopuolista hoitaa, tuli päivähoito. Lienen ensimmäisiä tässä maassa, joka sai lapsensa kunnalliseen iltapäivähoitoon. Peruskoulukin tuli sopivasti, joskaan ei enää ilman oikeiston aktiivista, historian kirjoihin jäänyttä vastarintaa.
Subjektiivisesta näkökulmastani tarkastellen kahdeksankymmentäluvulla iski ahneus ja alkoi hyvinvoinnin purkaminen. Tuli asiakasmaksut ja bisnes hiipi terveydenhuoltoon. Tuli työ- ja eläketulojen ristiriita. Nyt yksityinen raha ohjaa jo yliopistojakin ja lukukausimaksujen palamisesta on jo läsnä. Arava-säädeltyjä asuntoja vapautuu säätelystä enemmän kuin niitä rakennetaan. Kuntien ydintoimintoja ulkoistetaan ja yhtiöitetään ja samalla kansanvalta kaventuu.
Tässä tarkastellun kahden sukupolven aikana bruttokansantuote on kasvanut viisitoistakertaiseksi. Tuloerot ovat itsenäisen historiamme suurimmat. Ainakin puolimiljoonaa kanssaihmistä on kohdannut todellisen köyhyyden. Köyhyyden poistamiseen riittäisi 0,6 prosenttia valtion talousarvion loppusummasta. Kolmannes siitä palautuisi veroina valtiolle. Taloudelliseen kasvuun on tarvittu meidät kaikki, mutta syntynyttä vaurautta ei sitten halutakaan jakaa.
Meni vaalit nyt miten tahansa - oli demarit hallituksessa tai ei - puolueen on palattava uudistuneena rohkeasti juurilleen.
- Erkki Kanerva -
