Reijo Hämäläinen.
Kahden kauppa
Näyttää siltä, että viikonvaihteen eduskuntavaalista on tulossa kahden kauppa. Eduskunnan suurimmaksi puolueeksi nousee kokoomus tai SDP, minkä on saattanut aistia jo ennen viimeisimpiä kyselyjen tuloksia vaalikentillä liikkuessaan.
Vaalin ykkönen ratkaisee puolestaan pitkälle sen, millainen on seuraavan hallituksen ohjelman linjaus. Sen mukaisesti Suomea seuraavat neljä vuotta hallitaan ja muutetaan.
Asetelma vaaleihin on se, mikä sen kuuluukin olla. Suurimman puolueen paikasta mittelevät vasemmistolainen ja oikeistolainen vaihtoehto, vaikka tätä asetelmaa on yritetty hartiavoimin ja monelta suunnalta näissä vaaleissa hämärtää.
Kansalaisten palvelujen kannalta päävaihtoehdot vaaleissa ovat demareiden hyvinvointipalveluja tukeva linja ja kokoomuksen linja, joka tähtää valtion ja kunten roolin supistamiseen ja julkisten palvelujen yksityistämiseen.
Kokoomuksen tyly, julkisten palvelujen rapautumiseen johtava linja näkyi hyvin kokoomuslaisten ehdokkaiden työelämän vaalikoneeseen antamista vastauksista. Siinä yli 90 prosenttia kokoomuslaisista ehdokkaista ilmoitti haluavansa jatkaa julkisten palvelujen yksityistämistä. Kokoomuslaiset olivat myös innokkaimpia jatkamaan henkilöstövähennyksiä pahaa jälkeä tähänkin asti synnyttäneen tuottavuusohjelman nimissä.
PÄIN NÄKÖÄ
Suurimman puolueen paikasta mittelevät vasemmistolainen ja oikeistolainen vaihtoehto, vaikka tätä asetelmaa on yritetty hartiavoimin ja monelta suunnalta näissä vaaleissa hämärtää.
* * *
Vastakkain vaaleissa ovat myös kaksi toisensa poissulkevaa verolinjausta.
Jos demarit voittavat, maksetaan Suomessa veroja nykyistä enemmän veromaksukyvyn mukaan. Jos taas kokoomus voittaa, maksavat rikkaat veroja suhteessa nykyistäkin vähemmän ja pienituloisimmat nykyistä enemmän. Tämänhän ekonomistien puolueiden verolinjauksista viime viikolla julkistama selvitys kertoi.
Raha on tietenkin "vain" rahaa eikä sen paljous tai vähyys tee meitä onnelliseksi tai onnettomaksi, hyviksi tai pahoiksi. Tiedämme kuitenkin, että esimerkiksi kansalaisten terveyserot kasvavat tuloerojen myötä. Myös sen me tiedämme, että mitä suuremmiksi kasvavat tuloerot, sitä turvattomampaa elämä arjessa on jopa hyvin toimeentuleville. Vähäisten tuloerojen maassa voidaan paremmin ja ollaan tyytyväisimpiä.
Verotuksen rooli taloudellista tasa-arvoa mahdollistavana työkaluna on käynyt sitä paitsi yhä tärkeämmäksi, kun tulopolitiikan aika on jäänyt kauaksi historiaan. Siinä, missä ennen saatoimme tehdä pienituloisia suosineita solidaarisia tuloratkaisuja, ovat nyt käytössä vahvoja aloja ja paremmin koulutettuja suosivat liitto- ja yrityskohtaiset palkkasopimukset. Varsinkin matalapalkkaiselle väelle on käynyt näin yhä tärkeämmäksi se, että maan poliittisessa johdossa on voimia, jotka haluavat siirtää verojen maksun taakkaa enemmän hyvätuloisten ja "kuponginleikkaajien" harteille.
* * *
Kun oikeat asiat, kuten työllisyydestä huolehtiminen ja kansalaisten oikeudenmukainen verokohtelu, ovat nousseet vaalitaistelun mittaan yhä enemmän huomion keskipisteeseen, ovat mediankin povaamat muotiaiheet saaneet väistyä sivuun.
Ei saanut media tälläkään kertaa Nato-vaaleja. Eivät ole maahanmuuttokeskustelua yrittäneet kovin pitää yllä edes siitä itselleen hyötyä toivoneet perussuomalaiset.
Perussuomalaisista puheen ollen tietävät monet ainakin Kotkassa, että sen puolueen kotkalaiset kansanedustajaehdokkaat Juho Eerola ja Freddy van Wonterghem ovat allekirjoittaneet "maahanmuuttokriitikoiden" ns. nuivan manifestin. Sen mukaanhan jokainen maahanmuuttoon suunnattu euro on hukkaan heitettyä rahaa.
Kun Kotkan kaupunginvaltuusto hyväksyi maanantaina Etelä-Kymenlaakson maahanmuutto-ohjelman, jossa suhtaudutaan myönteisesti asiaan ja esitetään monenlaista resurssointia kotouttamiseen, olivat myös edellä mainitut herrat ohjelman takana. Sitä heidän vain kuultiin valittavan, ettei edellistäkään ohjelmaa oltu toteutettu riittävästi.
On tietysti hyvä, jos netissä ja muilla foorumeilla kovia laukovat maahanmuuttokriitikot ovat tosi paikan edessä päättäjinä yhtä kilttejä poikia kuin Timo Soini Espoon valtuustossa ja Brysselissä. Mutta eihän näillä veijareilla voi olla toisaalta minkäänlaista poliittista uskottavuutta, jos ja kun he tällä tavoin toimivat.
M.o.t., lisäisi tuohon matemaatikko tai filosofi.
