Kirjavisa: Piintynyt provosoija
Ennätysjyrkkä oli pudotus hyvin vilkkaasta Leinos-palautteesta tämän viikon tietämykseen. Ehkä visaukon olisi pitänyt uskoa jo eläköitynyttä hovihankkija-antikvaristiaan Pekkaa, joka aikoinaan totesi tämän teoksen ostohetkellä, että "tuota ei lue kyllä kukaan". Halvalla kirja lähtikin, 2,- on lyijykynällä merkitty sisäkanteen.
Käydäänpä sitten nopsasti, tosi nopsasti, anti läpi. Heikkipekka Törmänen Oulusta aprikoi, että "kyseessä saattaa olla Dario Fon Erään anarkistin tapaturmainen kuolema", mutta kun ei ole.
Osallistu Kirjavisaan
Uutispäivä Demari, Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki / fax (09) 701 0567 / e-mail Den här e-postadressen skyddas mot spambots. Du måste tillåta JavaScript för att se den.
Ainoa tieto tuli näin ollen helsinkiläiseltä lukeneelta ja kokeneelta visaratsulta Sirpa Taskiselta, joka valaisee teitä seuraavasti:
"Nuorena ja ärhäkkäänä itävaltalainen Peter Handke (s. 1942) räväytti kirjallisia piirejä haukkumalla saksankieliset mestarit Grassia, Bölliä ja Lenziä myöten kuvaileviksi impotenteiksi. Taattu keino saada huomiota; aina joku provosoituu.
Hän ei ole myöhemminkään talttunut vaan on mm. kirjoittanut katsojia mollaavan näytelmän ja esiintynyt julkisesti Slobodan Miloševicin hautajaisissa tämän puolustajana. Viimeksi mainitulla tempulla hän onnistui suututtamaan laajoja piirejä, jotka vaativat, ettei Handkelle tulisi antaa Heinrich Heine-palkintoa.
Keittiöpsykologit ovat tulkinneet Handken kapinamieltä sillä, että hän syntyi jo naimisisa olleen miehen aviottomana lapsena ja tapasi tämän vasta aikuisena, suhde juoppoon isäpuoleen oli huono, eikä hän ilmeisesti koskaan toipunut slovakiasta kotoisin olleen masentuneen äitinsä itsemurhasta.
Handken tuotanto on saanut paljon tunnustusta, joskaan myyntimenestyksiä kirjat eivät ole olleet. Hänen kirjailijaystävänsä Elfriede Jelinek oli sitä mieltä, että Handke olisi ansainnut häntä paremmin Nobelin palkinnon. Wim Wendersin kanssa hän on tehnyt elokuvia; visavihjeet liittyvät elokuvaan Berliinin taivaan alla ja siinä runoon Lied von Kindsein (kun lapsi oli lapsi). Minusta kyseinen elokuva oli varsin vaivaannuttava siellä täällä vetelehtivine enkeleineen.
Etsitty teos on Toiston pysyvyys (1986, suom. 1989). Siinä itsensä ulkopuoliseksi tunteva Filip Kobal lähtee Jugoslaviaan etsimään kadonnutta veljeään, löytää mielelleen rauhan karulla karstimaalla ja palaa kotiin huomaten rakastavansa vanhempiaan."
Ettäs tiedätte. Ei kai tässä paljon tarvitse arvuutella palkinno kuittaajaa. Ole hyvä, Sirpa. (rb)
VIIKON SITAATTI
Helpotetaanpa tehtävätasoa reippaasti. Tämän viikon kirjailija aloitti novelleilla, mutta siirtyi pian pitkän proosan pariin, jolla saralla on palkintoja palkintoehdokkuuksia tullut aika läjä. Kiitetyn esikoisromaanin jälkeen hän palasi vielä kerran novellien pariin ja siitä, viime vuosikymmenellä ilmestyneestä kokoelmasta, on visanäytekin.
Kuka veden äärelläkin viihtynyt kirjailija, mikä teos? Vastaukset oheisiin osoitteisiin viimeistään 15.3. mennessä. Yksi palkitaan.
"Mehiläisiä parveili korkeushyppypatjojen luona. Mustasilmäinen nainen venytteli niiden alla. Hän tarjosi pientä vihkoaan naiselle. Kun se piirsi kynällä nimeään, yksi mehiläinen lennähti sen ranteelle ja kävi tepastelemaan kämmenselkää pitkin. Nainen keskeytti ja katseli pää kallellaan, kuinka mehiläinen etsiytyi etusormelle ja tökki tuntosarvillaan kynnenjuuren hikipisaraa. Välillä se sirahti, nainen ei vavahtanut. Lopulta mehiläinen etsiytyi eteenpäin ja erkani juureen pureskellulta kynneltä ilmaan. Nainen kirjoitti sukunimensä loppuun.
Hän näytti naiselle omia kynsiään, ne olivat yhtä pureskellut. Se heristi sormeaan ja pörrötti tukkaa.
Sara Simeoni oli ensimmäinen nainen, joka ylitti yli kahden metrin korkeudella olevan riman. Se oli myös ensimmäinen nainen, johon hän rakastui."
