Sari Poijärven näyttelyssä hyvä paha "kasari", muun muassa filosofi Esa Saarinen.
Kamala, kultainen 80-luku
Androgyynikundeja ja mustahuulimimmejä, järjellä tulkitsemattomia performansseja, säksättävää syntikkapoppia. Neonväriloistoa, sifonkihuiveja ja olkatoppauksia. Lopussa kasinopelureita, muskeliveneitä, juppiravintoloita. Yhtä narsismia ja ahneutta. Suomen 1980-luvun koko kuva kirkkaanvioletissa pähkinänkuoressa?
Helsingin kaupungintalon aulatilassa sijaitsevassa Virka Galleriassa huomenna yleisölle avautuva näyttely Kasari on helsinkiläisen valokuvaajan Sari Poijärven kauniita ja kauheita muistoja pintaan nostattava yli puolentoistasadan kuvan kavalkadi kyseisen vuosikymmenen ihmisistä ja ilmiöistä.
Näyttelyn tiedot
- Sari Poijärven näyttely Kasari Virka Galleriassa (Pohjioisesplanadi 11-13) 13.4.-22.5., ma-pe 9-19, la-su10-16, vapaa pääsy.
- Tulevana syksynä yksyllä Sari Poijärven 1980-luvun valokuvista ilmestyy Otavan kustantamana scrapbook-hengessä tehty kirja nimeltä Kasari, jonka tekstiosasta vastaa Kjell Westö.
Hänelle 1980-luku näyttäytyi ulkoisen tyylittömyyden ohella monenlaisen luovuuden, yhdessä tekemisen, rohkeiden irtiottojen vuosikymmenenä.
– Kuvia läpi käydessäni huomasin, että tunteeni kasaria kohtaan ovat itse asiassa hyvin helliä.
Ottamiaan valokuvia katsellessaan Poijärven mieleen esimerkiksi palautui, millaisella innolla väki lähti marssimaan rauhan puolesta. Kynnys osallistua oli matala, ja usko väkivallattomamman maailman mahdollisuudesta vahva.
1980-luku oli Poijärvelle ammatillisesti kiinnostava myös siksi, että se oli naisvalokuvaajien läpimurron vuosikymmen niin kuvajournalismissa kuin taiteessakin.
- Meidän vuosikurssimme taideteollisessa oli ensimmäinen, jossa oli fifty-fifty mies- ja naisopiskelijoita. Ala oli siis hyvin miesvaltainen. Muistan ikuisesti ensimmäiseltä kesältä lehtikuvaajana 1981 keikan, jolla eräs miespuolinen kuvattava kysyi, että "onhan sulla filmiä kamerassa?". Uskallan olettaa, että yhdeltäkään mieskuvaajalta moista ei olisi kysytty.
Poijärvi sai seurata läheltä, kuinka vanhat rooliasetelmat murtuivat muuallakin kulttuurissa.
Hän oli yhdessä opiskelukaveriensa Päivi Alajuntin ja Silja Purasen muun muassa tekemässä videota Liisa Akimofin luotsaamalle ärhäkälle Tavaramarkkinat -yhtyeelle, joka aukoi tietä muillekin mimmibändeille.
– Muistan osallistuneeni tuolloin itsekin johonkin tv-keskusteluun, jossa pohdittiin, onko nainen taiteen tekijänä jotenkin erilainen ja onko taiteella sukupuolta. Tällaisia olivat kysymyksenasettelut vielä 1980-luvun alussa, mutta vuosikymmenen lopulla se nais-etuliite alkoi tuntua jo turhalta, ja onhan se aika pitkälle myöhemmin jo poistunutkin.
