Tunnelmia vaalikentiltä
Olen tehnyt vaalityötä aktiivisesti ja kiertänyt ns. kenttää kuten muutkin puolueemme rohkeat ehdokkaat.
EHDOLLA EDUSKUNTAAN
Olen itkenyt ja nauranut kohtaamisteni ihmisten kanssa
Viime hetken mainokset lehtiin on laitettu ja radio ja tv-spotit on laitettu pyörimään. Koti on muuttunut sotkuiseksi, lähinnä toimistoa muistuttavaksi asuinhuoneistoksi. Pikku koirakin on ollut evakossa.
Arjen rutiinit ovat hivenen muuttuneet, aamuisin kahvin kera netin kimppuun, facebook-sivujen päivitys ja äänestäjille vastaukset heidän kysymyksiinsä. Aikataulujen viime hetken päivitys ja matkaan. Myös auto on muuttanut muotoaan. Takapenkillä ja auton tavaratilassa on arsenaali erilaisia vaalikentillä tarvittavia tavaroita: esitteitä, karamellia, kahvipaketteja, kuivaa kakkua, sateenvarjoja, kumisaappaat villasukilla, pipoja ja käsineitä sekä korkokengät ja iso hartiahuivi sisätilaisuuksia varten. Myös reissussa rähjääntynyt rolluppi keikkuu vielä mukana.
* * *
Matkalla tilaisuuksin ja toreille yritän välttää puhelimeen puhumista siinä onnistumatta, muutaman kerran olen eksynyt matkalla ja kerran on vaalityöntekijän auto työnnetty käyntiin.
Eräs mieleenpainuvimpia kohtaamisia ovat olleet korttelikodissa, pelkän perusturvan varassa olevien sinnittelijöiden tapaaminen. Tai juuri lomautustiedon saaneen, lähes neljännesvuosisadan VR:llä palvelleen perheellisen miehen epäusko tilanteestaan. Tai entisen linnankundin, joka otti rintanappini kantaakseen ja nipun esitteitä mukaansa.
Olen itkenyt ja nauranut kohtaamisteni ihmisten kanssa, sadatellut maailman epäoikeudenmukaisuutta ja porvarihallituksen kylmää kyytiä meille kaikille. Mutta myös ilahtunut siitä, että meitä demareita tarvitaan ja meihin luotetaan. Ihmisten edessä tämä kaikki punnitaan, aitoa ja välittävää ei voi näytellä, ei edes suurella rahalla. Äänestäjä viime kädessä päättää.
