Kulttuuri 15.12. 00.00 Kommentera

Nyrkkeilyä, balettia ja särkyviä haaveita

Bild: Pressikuva

Veljekset kuin ilvekset. Mark Wahlberg ja Christian Bale loistivat vuoden parhaassa elokuvassa.

Päättyvä vuosi 2011 jää historiaan varsin tasokkaana amerikkalaisen elokuvan vuotena. Top10 -listani kymmenestä elokuvasta puolet ovat näet amerikkalaisia laatuelokuvia.

Toki myös kotimaiset tarjoilivat kaksi kovan luokan elokuvaa, ja muutama tasokas jäi myös listan ulkopuolelle. Toisaalta ahkerasti tyrkyllä olleet animaatiot olivat pääasiassa kyllästyttäviä 3D-tuotoksia, jotka menestyivät kyllä kaupallisesti hyvin, mutta joiden taiteellinen anti jäi kovin köykäiseksi.

Hirmuisen päänraavinnan jälkeen vuoden parhaiksi valitsin seuraavat elokuvat.


1. David O. Russell: Taistelija

Kertakaikkisen upea elämänmakuinen kuvaus erään perheen traumoista tilanteessa, jossa nyrkkeily on kaikki kaikessa. Komeat näyttelijäsuoritukset täydensivät syvästi ihmisläheisen kokonaisuuden, jossa erityisesti Oscarilla palkitut Christian Bale ja Melissa Leo loistivat. Ohjaaja lunasti väistämättä paikkansa amerikkalaisten ohjaajien eturivistä.


2. Darren Aronofsky: Black Swan

Sieltä ohjaajien eturivistä löytyi jo ohjaaja, joka teki lopullisen läpimurtonsa tällä komealla psykodraamalla baletin maailmasta. Todellisuus ja mielikuvitus sekoittuivat tyylikkäällä ja mieltä kiehtovalla tavalla, ja katsoja ei aina voinut tietää mikä on totta ja mikä ei. Natalie Portmanin komea, Oscarilla palkittu roolisuoritus täydensi rujon kauniin kokonaisuuden.


3. Nicolas Winding Refn: Drive

Vuoden ylivoimaisesti paras toimintaelokuva, joka oli samanaikaisesti suurta viihdettä ja suurta taidetta. Runollisen kauniita ja intiimejä kuvia saattoi seurata rajun väkivaltaisia kohtauksia, jotka hätkähdyttivät rujoudellaan. Kokonaisuutta leimasi nykyaikainen film noir-meininki ja sellaisella tyylitajulla, että häijyä teki komeita yöllisiä kuvia katsellessa. Alun perin tanskalaisen , nyttemmin amerikkalaistuneen, ohjaajan tähän asti paras elokuva.


4. Xavier Beauvois: Jumalista ja ihmisistä

Kaunis ja rauhoittumaan pakottava elokuva uskosta ja sen kestävyydestä. Munkkien urhoollinen vastarinnaton taistelu ihmisyyden puolesta lumosi katsojansa verkkaisella tahdillaan ja  kiirehtimättömällä kerronnallaan. Harvinaisen rauhallinen ja kaunis elokuva nykypäivän kaupallisessa tarjonnassa.


5. Pedro Almodovar: Iho jossa elän

Espanjalaismestarin huikaiseva melodraama kadotetuista ja saavutetuista identiteeteistä. Tyylitelty ja kärjistetty kokonaisuus lumosivat ja näyttelijätyö (mm. Antonio Banderas ja Elena Anaya) oli ensiluokkaista. Komea musiikki ja lavastus täydensivät kokonaisuuden.


6. Aki Kaurismäki: La Havre

Karkkilan suuren miehen uusin oli lumoavan kaunis aikuisten satu nykymaailman kovista arvoista ja muistutus siitä, että pientä ihmistä ei unohdeta, sillä ne isothan pärjäävät jo muutenkin. Solidaarisuuden ja toisista huolehtimisen kaunis veisu.


7. Zaida Bergroth: Hyvä poika

Puitteiltaan pienimuotoinen, mutta tehoiltaan sitäkin suurempi tarina äitien ja poikien aina vähän hankalista suhteista. Elina Knihtilän ja Samuli Niittymäen huikaisevien roolisuoritusten varassa kulkenut bergmanlainen kamaridraama sisälsi vuoden parasta kotimaista näyttelijäntyötä. Tuonee Jussi-palkinnon ainakin Elina Knihtilälle.


8. Terence Malick: The tree of life

Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon voittanut teos oli persoonallinen tutkielma ja meditaatio elämän synnystä ja kiertokulusta maapallolla. Komeiden kuvien, musiikin ja kuvauksen tyylitelty kokonaisuus takasivat vuoden visuaalisesti muistettavimman elokuvan.


9. Aaron Schneider: Ennen aikojaan

Vanhan miehen sovittamattomat synnit ja anteeksisaamisen tarve saivat hämmästyttävän rauhallisen ja kauniin tulkinnan tässä elokuvassa, joka oli paras amerikkalainen esikoiselokuva moneen vuoteen. Kahdeksankymppisen Robert Duvallin komea roolityö.


10. Hiromasa Yonebayashi: Kätkijät

Vuoden paras animaatio oli tämä kaunis satuelokuva pienistä kätkijöistä ja heitä ajoittain piinaavista isoista ihmisistä. Vanha kunnon käsityöanimaatio oli monin verroin eheämpi ja tyylikkäämpi kokonaisuus kuin monesti persoonattomat 3D-animaatiot. Tietenkin Ghibli-studioiden tuotantoa.

Harri Parikka

Viikko-Eteenpäin