Anjalankosken kabareessa on myös iloisia hetkiä.
Me pärjätään vielä
Bild: Antero Raanoja
Anjalankosken teatteri on napannut syyskabareensa aiheen suoraan lähitodellisuudesta. Kun paikkakunnan kivijalka, tehdas, suljetaan, niin mitä jää jäljelle... mitä siitä seuraa?
Kabaree nostaa kylmät väreet selkäpiihin eikä niistä ehkä ihan heti pääse eroon.
Anjalankosken teatteri on tehnyt esityksen tavallistakin nopeammalla aikataululla. Sitä ei välttämättä esityksesta ja esiintyjistä huomaa. Esitys soljuu eteenpäin sujuvalla ammattitaidolla ja vankalla rutiinilla. On lauluja ja sketsejä, eräänlaisia tilannekatsauksia Myllykosken ankeahkoon nykytodellisuuteen.
Esitys saattaa olla tarkoitettu hauskaksi ja kyllähän se muutamissa kohdissa hiukan hymyilyttääkin, mutta nauru tuppaa pääasiassa jumittumaan kurkkuun.
Ei pidä käsittää väärin, tämä ei ole esityksen vika, vaan todellisuuden. Kun huumoria väännetään tapahtumista, jotka koskettavat niin monia ihmisiä paikkakunnalla ja ovat hyvin tuoreita... ne eivät vain naurata, eivät ainakaan paikkakuntalaisia.
Kuulostaa ehkä hiukan hoopolta, mutta tämä on esitykselle enemmänkin suositus kuin karkoite. Kun esityksessä haastatellaan Nallea tai käydään yt-neuvotteluja niin, naurut jäävät vähiin, sillä tuohan on totta, aivan äsken tapahtunutta.....
NÄHTY
VIIMMIIN SAMMUTTAA VALOT, käsikirjoitus, ohjaus ja roolit: teatterin työryhmä eli Minna Sipinen, Panu Pilli, Tomi Iivonen, Antti Lillman, Otto Pilli ja Antero Raanoja, säestys: Arto Karnaattu bändeineen, äänet ja valot Tero Turkia, Anjalankosken teatterin ensi-ilta 18.11.
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
Kyyneleet silmiin
Sketsit ja laulut muodostavat koskettavan ja liikuttavan kokonaisuuden, joka ei jätä katsojaansa rauhaan heti esityksen päätyttyäänkään. Laulujen sanoitukset ovat tehdyt asiallisen sujuvasti ja ne menevät tavallistakin paremmin perille juuri tuon huippuajankohtaisuuden johdosta.
Esiintyjät ovat hyviä ja tehtäviensä tasalla. Sanoisinpa että esitys käy erityisesti paikkakuntalaisille erääänlaisesta terapiaistunnosta, auttaa hiukan kestämään keskellä vähemmän positiivista todellisuutta.
Esityksen lopetus miltei nostattaa kyyneleet silmiin, sillä siinä lauletaan I will survive-hitin sävelin "kuinka me Mylsässä vielä pärjätään..." Tsemppiä myllykoskelaiset !
