Pidot Pohjolassa paranevat. Emilia Kokko yllyttää joukkojaan hurmokseen.
Absurdiikan kukka kukkii Koirien kalevalassa
Bild: Pekka Kurtz
Kotkan kaupunginteatterin uutuudessa lyö moni asia katsojansa ällikällä, mutta aivan erityisesti yksi seikka: lapsille on tehty näytelmä, joka ei ole mitään höpöhöpöä ja kevyttä himphamppua.
Esitys on hyvin kunnianhimoinen ja korkeatasoinen ja siihen on todella uhrattu aikaa ja vaivaa, tuntuisi jopa enemmän kuin joihinkin "aikuisten" näytelmiin.
Koirien kalevala kertoo periaatteessa tutun tarinan. Kalevalan hahmoina nähdään katras koiria, ja juoni noudattaa suurin piirtein alkuperäistä kansantarua. No joo, juttua on tietenkin väännetty uuteen uskoon sopivissa kohdin, ja Kalevalansa tuntevilla katsojilla riittää hupia pitkin matkaa.
Näytelmä on varsinainen spektaakkeli. Siinä on mukana aimo annos absurdiikkaa, joka häikäisee nasevilla oivalluksillaan, joita kaikkia ei välttämättä ehdi tajuta yhdellä katsomiskerralla. Se on aivan alussa hetken aikaa jopa enemmänkin näytelmä aikuisille kuin lapsille.
Juonenkehittely vie hiukan aikaa, mutta se vie sitten kyllä katsojansa mennessään, niin aikuiset kuin lapsetkin.
NÄHTY
Mauri Kunnas: Koirien kalevala, dramatisointi ja ohjaus: Christian Lindroos.
Rooleissa mm: Esa Suvilehto, Jarmo Tulonen, Emilia Kokko, Antti Leskinen, Lise Holmberg, Teemu Koskinen, Anne Niilola, Jarkko Sarjanen.
Kotkan kaupunginteatterin ensi-ilta suurella näyttämöllä 4.11.2011
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
Visuaalisuuden riemuvoitto
Näytelmä on myös ajoittain hiukan peloittava; suositusikäraja 5-6 vuotta lienee kyllä paikallaan. Pohjolan susien tanssi tulisoihtujen kanssa esimerkiksi saattaa peloittaa perheen pienimpiä.
Enimmän osan ajasta toiminta ja seikkailu on kuitenkin koko perheelle sopivaa. Tosin monet tarinan hillittömyydet taitavat mennä pieniltä katsojilta ohi silmien ja korvien. He kun eivät ole todennäköisesti lukeneet Kalevalaa, niin he eivät hoksaa näitä hupaisia väännöksiä, jotka taas aikuisiin uppoavat täysillä.
Lapset kiinnittänevät huomiotaan tarinan moniin visuaalisiin oivalluksiin.
Näytelmä on mitä suurimmassa määrin lavastuksen, puvustuksen ja meikkauksen riemuvoitto. Taru Liipolan loihtima puvustus, Christer Låglandin nasevasti liikkuva lavastus ja Maarit Parkko-Orimuksen häikäisevät meikit muodostavat huimaavan kokonaisuuden, jota ei voi liikaa kehua. Toteanpa vain lyhyesti: nerokasta työtä!
Hyvä, parempi, Emilia Kokko
Näyttelijät ovat hyvässä vedossa kautta linjan. He ovat menneet todella hyvin Mauri Kunnaksen maailmaan. En millään tahtoisi nostaa ketään ylitse muiden, mutta taitaa olla pakko. Emilia Kokko Louhena on aivan virtuoosimainen roolisuoritus. Hän on peloittava, hauska, svengaava, hillitön, hurmaava... Hänen kyykkykävelynsä käy varmastikin voimille. En tahtonut aluksi edes tunnistaa häntä maskin takaa. Loistavaa työtä!
Tekijät ovat ilmoittaneet pyrkimyksekseen nostaa laskusuunnassa olevia 2000-luvun lastenteatterin kävijämääriä. En tiedä miten Koirien kalevalan käy, mutta Christian Lindroosin tyylitajuisesti ohjaamalla näytelmällä on kyllä todella hyvät edellytykset omalta osaltaan täyttää tuo tehtävä.
