Vanha rakkaus ei ruostu. Erkki Lindberg ja Ritva-Liisa Ripatti ovat hurjassa vedossa Kultalammessa.
Kultalampi on rakkauden korkea veisu
Bild: Aarno Mansikkamäki
Sanottakoon se heti kättelyssä: Karhulan Työväennäyttämön tuorein ensi-ilta 'Kultalampi' on tyylikkäintä, inhimillisintä ja hykerryttävintä teatteria, mitä olen vähän aikaan nähnyt.
Se on syntynyt onnellisten tähtien alla Jyrki Koskimiehen luotsaamana ja koko työryhmän lujasti yhteen hiileen puhaltamisen tuloksena.
Vilkkaasti suomalaisissa teattereissa esitetyn näytelmän tarina lienee useimmille tuttu: vanheneva pariskunta Norman (79 v.) ja Ethel (69 v.) saapuvat viettämään 48. yhteistä (ja ehkäpä viimeistä) kesäänsä kesäpaikkaansa Kultalammelle. Paikka on idyllisen kaunis. Normania on alkanut vaivaaman pienoinen dementoituminen ja Ethelistä on tullut hänelle vähän niin kuin omaishoitaja, vanha rakkaus kun ei ruostu. Päivät vierivät verkkaisesti ja kesäpäiviin tuo pientä vipinää heidän tyttärensä Chelsean vierailut uusimman poikaystävänsä ja tämän pojan kanssa. Isän ja tyttären nihkeät välit lyövät leimansa näihin vierailuihin.
Mistäköhän kehumisen aloittaisi? Näytelmän teksti on hersyvän taitavasti kirjoitettua sanailua ikääntymisestä ja kaikesta siihen liittyvästä. Siinä vilisee "one-linereita" enemmän kuin ehkä ehtii tajuta, ja sen huumori kumpuaa syvästi inhimillisistä tarpeista ja tunteista. Pohjavire on periaatteessa hyvinkin vakava, mutta juuri huumori tekee tekstistä niin kestävän ja todellisen.
Näytelmän tempo on rauhallinen, mutta miten se voisi muuta ollakaan varttuneista ihmisistä kertovassa näytelmässä. Siirtymät kohtausten välillä ovat luontevia. Aivan muutamassa kohtauksessa ääneen lausutut repliikit saattavat jäädä yleisöltä kuulematta, mikä korjaantunee varmasti esitysten myötä.
NÄHTY
Ernest Thompson: Kultalampi. Ohjaus: Jyrki Koskimies. Rooleissa: Erkki Lindberg, Ritva-Liisa Ripatti, Kirsi Lönnblad, Pekka Lohi, Tero Kiljunen ja Erno Kallström.
Karhulan Työväennäyttämön ensi-ilta Kulttuuritalo Kyminsuussa 21.10.
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
Upeat näyttelijät
Näytelmä elää ja hengittää sen kahden päänäyttelijän tahtiin. En tiedä, kuinka paljon enemmän Erkki Linberg ansaitsisi kehuja kuin nyt. Pitkän linjan veteraani ja monia hienoja roolitöitä tehnyt näyttelijä on tässä roolissaan ehkäpä parempi kuin koskaan. En ainakaan itse muista häntä parempana nähneeni. Jokainen repliikki, ilme, ele ja reaktio ovat lähes täydellisiä ja täysin luontevia. Näyttelijäntyötä, josta voisi sanoa että hän on suorastaan syntynyt nimenomaan tähän rooliin. Komeaa!
Ritva-Liisa Ripatti tekee Ethelinä myös vakuuttavaa työtä, vaikka hänen roolihahmollaan ei ehkä aivan yhtä bravuurimaisia hetkiä olekaan kuin Normanilla. Hänen huolehtivaisuutensa ja nasevat tiuskaisunsa ovat nappisuorituksia ja hetket Kultalammen kuikkien kanssa liikuttavia. Hienoa!
Muut näyttelijät saattavat hiukan jäädä tämän rautakaksikon varjoon, mutta niin tytärtä esittävä Kirsi Lönnblad, postinkantajana oleva Pekka Lohi, kuin Billy Ray nuorempaa ja vanhempaa esittävät Erno Kallström ja Tero Kiljunen ovat kaikki hyviä ja ajan tasalla olevia roolisuorituksia.
Pari päivää ennen esityksen ensi-iltaa esityksen ohjaaja Jyrki Koskimies sai Kotkan kulttuurilautakunnalta Vuoden Kulttuuritekopalkinnon ansioistaan harrastajateatterin parissa. Palkitsijat eivät olleet nähneet tätä hänen viimeisintä voittoaan päättäessään palkinnosta, mutta tämäkin esitys omalta osaltaan osoittaa, ettei palkinto todellakaan mennyt väärään osoitteeseen!
Niin, jos joku sattumalta muistelee näytelmästä aikanaan tehtyä elokuvaa, niin heille sanoisin että unohtakaa Hepburn ja Fonda, sillä mitä me heitä muistelemme, kun meillä on Eki ja Ritu!
