Hallituskelpoinen puolue
Joitakin viikkoja sitten Paavo Lipponen sanoi, ettei hänen mielestään perussuomalaiset ole tällä hetkellä hallituskelpoinen puolue. Sanotun puolueen puheenjohtaja Timo Soini vastasi heti, että heidän hallituskelpoisuudestaan ei päätä Lipponen eivätkä muut puolueet. Soini oli väärässä. Kyllä päättävät, koska enemmistöhallitukseen tarvitaan vähintään kolme puoluetta.
 Hallituskelpoisuus syntyy siis vain siitä, että löytyy hallituskumppaneita, ja sellaisia joiden kanssa puolue haluaa rakentaa yhteishallituksen. Kun esimerkiksi Soini rajasi eduskuntavaalien yhteydessä vastenmielisiksi ja tarpeettomiksi vihreät, ruotsalaiset ja vasemmistoliittolaiset, niin osa on jo ulkona. Suurimman puolueen puheenjohtajasta tulee pääministerikin vain, mikäli hän pystyy neuvottelemaan enemmistöpohjaisen hallituskokoonpanon. Eli ellei ole yhteistyökumppaneita, ei ole myöskään hallituskelpoisuutta.
Se on tietysti silloin oman puolueen valinta olla hallituskelvoton, ellei ole halua taikka uskallusta astua hallitusvastuuseen. Se taas on äänestäjien pettämistä. Kun hakee vaalimenestyksen kautta poliittista valtaa, pitää varautua myös siihen, että joutuu ottamaan vastuun kansakunnan asioiden hoidosta. Ja ulos jää suurestakin kannatuksesta huolimatta, jos ei ole joustovaraa ennalta asetetuista ehdoista. Monipuoluehallituksessa ei ole ehdottomia kynnyskysymyksiä.
PIIPARI
Tosiasia on, että Suomi tarvitsee Eurooppaa, mutta Eurooppa ei tarvitse pientä Suomea.
* * *
Niin se on Euroopassakin. Jos on valmis ottamaan vain rusinat pullasta, mutta ei halua osallistua pullan leipomiseen, voi olla että rusinoiden lisäksi jää koko pullakin saamatta.
Nyt kun ollaan yhteisvaluutta eurossa, ja euro on ollut vakaa, meillä on ollut erinomaisen alhainen korkotaso. Jos euroalue hajoaa, ja palataan omiin valuuttoihin, tilanne muuttuu varmasti huonompaan suuntaan. Markan kurssin määrittävät silloin muut valuutat ja toimijat eikä vain Suomen Pankki. Eurooppa on Suomelle enemmin mahdollisuus kuin uhka, vaikka kaiken aikaa toisenlaista mielikuvaa painotetaan. Tosiasia on, että Suomi tarvitsee Eurooppaa, mutta Eurooppa ei tarvitse pientä Suomea. EU on myös turvatakuu. Eikä olisi enää EU:n hajoamisen jälkeen varmaa, olisiko turvaovi Natoon niin avoin kuin se on nyt. Eli emme ehkä olisikaan ns. hallituskelpoinen valtakunta ja kansa, jos olisimme irti eurooppalaisesta ja länsimaisesta yhteisöstä.
* * *
Suomessa on vallalla äärioikeistolainen liike, ja sen seurauksena vahvistuva venäläisvastaisuus. Tämä vanhan ryssävihan kaltainen mielipideilmasto vihapuheineen on tulella leikkimistä. Venäjä on heikkonakin aina suurvalta. Venäläiset tuntevat arvonsa, se on venäläistä kansanluonnetta ja kulttuuriperinnettä. Meillä suomalaisilla pitäisi siitä olla kokemusta. Nämä historiattomat monikulttuurisuuden vastustajat ovat eläneet liian turvattua ja rauhanomaista aikakautta. Paljon puhuttu suomettuminen oli parhaimmillaan suomalaisen kansakunnan aseman turvaamista. Rauhanomaisen rinnakkaiselon aika oli ja on aina turvallista aikaa kansakunnan itsenäisyyden puolesta. Sitä nämä uhoajat eivät tunnu tajuavan. Säälittävää mutta huolestuttavaa. Pitää muistaa, että kun tarpeeksi kauan uhotaan, se voidaan ottaa toisella puolella uhkana, ja silloin ei ole enää tasavertaista asemaa naapurina ja keskustelukumppanina kauppakumppanuudesta puhumattakaan. Eli taas se totuus, että ns. hallituskelpoisuus näissäkin asioissa on ensisijaisesti kiinni itsestä, ei naapureista.
* * *
Nykyinen maailma on monipuolisen kanssakäymisen ja yhteistyön maailma. Ellei sitä tajua, joutuu sivuraiteelle. Sen vielä ymmärtää, että tavallinen kaduntallaaja ei tätä kuviota aina pysty taikka halua hahmottaa, mutta kun näiden yksisilmäisten joukkoon näkyy entistä enemmin ajautuvan korkeasti koulutettua väkeä, niin täytyy ihmetellä. Onko syy se, että koulutus ei anna sivistystä ja viisautta, vai onko pelto, johon oppia on kylvetty, huonosti muokattua.
