Journalismi matkalla mihin?
Suomalaiset rupesivat lukemaan lehtiä 1800-luvulla. Tänään sekä lehdet että niiden lukeminen vähenevät.
Lehdistöhistoria kytkeytyy aatehistoriaan. Tänään aatteellinen lehdistö alkaa olla katoavaa kansanperinnettä.
Lehdet olivat uusien ajatusten airuita, joihin lehtimiehet sitoutuivat. Tänään lehdet eivät sitoudu, eivätkä lehtimiehet.
Tuottaa tekstiä painettavaksi oli ylväs tehtävä. Se oli politiikkaa ja kulttuuria. Kulttuuripolitiikka oli kunniassa, tänään kateissa sekin.
Lehdet olivat uusien ajatusten airuita, joihin lehtimiehet sitoutuivat. Tänään lehdet eivät sitoudu, eivätkä lehtimiehet.
* * *
Nyt väitetään, että yhteiskunnallinen keskustelu on siirtynyt internetiin, sosiaaliseen mediaan. Väite on myynyt hyvin. Siihen vedotaan, kun halutaan lakkauttaa lehtiä.
Pistäytyminen internetin keskustelupalstoilla antaa lohduttoman kuvan asiasta. Verkkokeskustelut ja snellmanilainen oppi sivistyksestä pienen kansakunnan voimavarana eivät kohtaa.
Painettu sana – ajatuksen ase, tavattiin sanoa, kun lehdistö laajeni. Tänään, kun verkkokeskustelut laajenevat, ajatuksista on pulaa, mutta ei vääristä tiedoista, jotka keskustelupalstoilla kertautuvat.
* * *
Vakavan journalismin puolella kysytään aika ajoin, saako toimittaja tuntea kohteensa, jos tämä on yhteiskunnallinen päätöksentekijä. Tämän päivän vastaus on, että ei saa, sillä tuttavuus johtaa epäobjektiivisuuteen, ystävyys johonkin vielä pahempaan.
Vastaus on periaatteessa oikea, mutta käytännössä väärä. Pienessä maassa ylellisyyteen nimeltä täydellinen ulkopuolisuus ei ole varaa. Toki osa ammatillista integriteettiä on nähdä riippuvuuden riski.
Luotettavat lähteet ovat uskottavan tiedonvälityksen olennainen osa. Jos sellaisia ei ole, on tyytyminen ehtymättömään alatyylin akatemiaan, internetin keskustelupalstoihin. Siellä faktat eivät häiritse jutuntekoa.
* * *
Lähdesuoja on syvälle menevän asiajournalismin tärkeä tekijä, jos kohta senkin on tiedonvälityksen karkea kaupallistuminen onnistunut turmelemaan. Suomeenkin on syntynyt julkisuuden henkilöistä eläviä lehtiä, jotka maksavat ilmiantopalkkioita, takaavatpa likaisen työn lisänä täydellisen lähdesuojankin.
Ihmisen ja hänen läheistensä elämä on tuhottavissa lähdesuojaan vedoten. Sellainen ei ollut lähdesuojan tarkoitus.
Vastakkain asettuu kaksi perusoikeutta: sananvapaus ja yksilönsuoja; häviäjänä jälkimmäinen. Sananvapaus riittää perusteluksi miltei mihin vain, luonnemurhaankin.
* * *
Mistä suunnasta journalismia katsookin, muutos on valtava. Internet mullistaa nyt, vain muutama vuosikymmen sitten mullisti televisio.
Tv-ruutu pienentää kaiken muun paitsi lähikuvassa puhuvan pään. Kirjoittavaan journalismiin on hiipinyt sama piirre. Asia pienenee, yksilö suurenee. Journalismi henkilöityy.
Tieto ei enää lisäänny eikä viihde vähene, menee kansakunnalla hyvin tai huonosti.
* * *
Journalismin itsesäätely on hämmentävässä tilassa sekin. Julkisen Sanan Neuvosto ei enää vaikuta niinkään kunniatuomioistuimelta kuin toimittajien etujärjestöltä.
Laajaa kansallista ja kansainvälistä kunnioitusta nauttivat Jacob Söderman ja Kalevi Kivistö kävivät kääntymässä JSN:n puheenjohtajina. Syistä pikaisiin poistumisiin lehdistö kertoi kovin säästeliäästi.
Julkisen Sanan Neuvosto ja lähdesuoja ovat uuden tarkastelun tarpeessa molemmat: yhdessä ja erikseen.
* * *
Valtajulkisuus kapeutuu ja kepeytyy, kosiskelee ja kaupallistuu. Enemmän kuin koskaan se tarvitsisi vastavoiman. Osa sellaista olisi voinut olla napakka puoluelehdistö.
Mutta toisin on päätetty. Tähän on tultu. Niin paljon meni kanssas´ kaunista pois.
Surullista!
