Paras tarjolla
Asetelmat presidentinvaaliin alkavat olla valmiina. Ilmeistä on, että presidentti valitaan tälläkin kertaa toisella kierroksella. Tuon vaalin kaksi ehdokasta valikoituvat nelikosta, jonka muodostavat aakkosjärjestyksessä lueteltuina Paavo Lipponen, Sauli Niinistö, Timo Soini ja Paavo Väyrynen.
Pienempien puolueiden ehdokkaille jää statistin osa, vaikka heitä tasapuolisuuden nimissä ja tarkoituksella peliä sekoittamassa vielä tarjoillaankin ikäänkuin varteenotettavina ehdokkaina. Mitä lähemmäksi vaalia tullaan, sitä enemmän kansalaiset alkavat ryhmittyä kannattamansa puolueen ehdokkaan ympärille. Tämä on koettu joka kerta, kun presidenttiä on valittu suoralla kansanvaalilla maallemme.
Kovin vähän pienempien puolueiden ehdokkailla tuntuu olevan myös keskusteluun annettavaa. Pekka Haavistokin korostaa presidentin merkitystä suomalaisten yritysten vientikonsulttina. Kauas vihreiden aatteellista lähtökohdista heidän ehdokkaansa näyttää siis jo ajautuneen äänten kalastelussa.
Mediassa on korostettu aika vahvasti sellaista näkemystä, että presidentiksi valitaan joko EU:n kannattaja tai sen vastustaja. Tätä hyvin pelkistettyä ja pinnallista asetelmaa on ollut helppoa markkinoida nyt, kun euroalue on kriisissä ja unioni sen myötä.
Yllä todettua asetelmaa myös tarjoillaan medialle ja äänestäjille ehdokkaiden taustaryhmistä. Sillä kun on helppoa nostaa Soinia ja Väyrystä miltei varmoiksi haastajiksi kakkoskierrokselle Niinistölle. Niinistö puolestaan esitellään itseoikeutettuna EU:n kannattajien ehdokkaana ratkaisevaan vaaliin, vaikka hänen lausuntoja suoltavasta apparaatistaan saa nykyisin monitulkintaisia ja "kriittisiä" viisasteluja joka lähtöön.
Ei tarvitse olla edes vainoharhainen huomatakseen, että nyt pelataan tarkoituksella mittelöstä ulos vaalin kokeneinta ja pätevintä valtiomiessarjan ehdokasta Paavo Lipposta. Ilmeisesti ajateltu on, että kolmen demaripresidentin putki saa jo riittää. Onhan se mediaväellekin kovin tylsää, jos vuosikymmenestä toiseen joutuu näitä hyvinvointivaltion rakentajia ja puolustajia katselemaan ja kuuntelemaan.
PÄIN NÄKÖÄ
Ilmeisesti ajateltu on, että kolmen demaripresidentin putki saa jo riittää.
* * *
En ihmettele, että mediassa sivuutetaan se tosiasia, että SDP on jälleen kerran asettanut osaamiseltaan "tehtävään valmiin" ja muita pätevämmän ehdokkaan presidentinvaaliin.
Hämmästellä täytyy sitä, miksi Paavo Lipposen kannatus ei ole kyselyissä sillä tasolla, missä demareiden ehdokkaan kannatuksen olettaisi olevan. Nythän kyselyjen tuloksista on voinut lukea, että useampi kuin joka toinen demareiden kannattaja aikoo äänestää jotakin muuta ehdokasta kuin Lipposta.
Tiedossa on, että Paavo Lipponen on ollut suoraan asioista puhuvana ja voimakastahtoisena poliitikkona kiistelty myös demarijoukoissa. En ole itsekään kuulunut aina hänen ihailijakaartiinsa. Moni on myös unohtunut katselemaan peruutuspeiliin ja muistelemaan, miten Lipponen joutui pääministerinä nostamaan Suomen 1990-luvulla rappiotilasta uuteen nousuun. Noin 300 000 uuden työpaikan synnyttäminen, valtionvelan hoitaminen ja talouden tasapainottaminen vaativat paitsi kasvupolitiikkaa, myös säästöjä, jotka kirpaisivat monia kotitalouksia.
Lipposen "syntisäkkiin" ei voida kuitenkaan lukea sitä, ettei noita etuja palautettu 2000-luvulla, kun siihen olisi ollut taas varaa ja kun Suomeen jälleen luotettiin kahden Lipposen hallituksen aikaansaannosten ansiosta.
Nyt valmistaudumme valitsemaan Suomelle presidentin tehtäviin kykenevää kokenutta johtajaa, joka osaa nähdä paikkansa demokratiaamme ja nuoria poliittisia päättäjiämme tukevana voimavarana. Nyt äänestetään myös Suomen suunnasta, kuten Paavo Lipponen aivan oikein viereisellä sivulla korostaa.
Viime vuoden eduskuntavaalit toivat muassaan ilmapiirin, jossa on yhä herkemmin kyseenalaistettu suomalainen hyvinvointiyhteiskunta sekä sen perusarvot ja saavutukset. Oikeistopopulismi, vähemmistöjen ja demokratian halventaminen, niin sanotut kovat arvot ovat saaneet lisää jalansijaa. Tällaisissa tilanteissa on Suomi tarvinnut aiemminkin sosialidemokratiaa ja sen arvoja. Niin niitä tarvitaan myös nyt, eikä presidenttiehdokkaiden joukossa ole kuin yksi varma demari, kaiken lisäksi parhaasta päästä.
