Rikoksen poluilla
Hiljalleen hiipuva vaalirahakohu vuoden 2007 eduskuntavaaleista on jättämässä mitä ilmeisimmin pysyvämpiä jälkiä suomalaisen yhteiskuntaan.
Jos niin sanotussa yleisessä mielipiteessä ja julkisessa keskustelussa suhtauduttiin jo valmiiksi epäillen tai vihamielisesti puolueisiin ja poliittiseen toimintaan, niin nyt kielteinen asenne on noussut vähintäänkin potenssiin kaksi. Poliitikon työ vajoaa yhä alemmaksi ammattien suosiota mittaavissa kyselyissä. Jopa pohjamudissa möyrivä toimittajan työ taitaa olla nykyisin hiukan arvostetumpaa kuin kansanedustajan pesti.
Kadunmies pitää melskaamisesta ja tölvimisestä päätellen poliittista osallistumista jo lähtökohtaisesti milteipä tai suoranaisesti rikollisena puuhana. Jokaisen ammattipoliitikon hän on valmis leimaamaan korruptoituneeksi ja luottamuksensa menettäneeksi opportunistiksi. Media saisi halutessaan myös Helsingin, Kotkan tai Kouvolan kaduilta samanlaisia tuomioita poliitikoista, joita nyt halutaan kuulla syystä tai toisesta vain ateenalaisilta sikäläisistä poliitikoista.
PÄIN NÄKÖÄ
Aiheen "skandaaliin" lautakunta sai siitä, että Kotkan jäähallissa on demareiden mainos.
* * *
Vaalirahakohun yksi seuraus on ollut, että eri tahot elinkeinoelämästä kansalaisjärjestöihin ovat käyneet yhä varovaisemmiksi yhteistyösuhteissaan.
Paikallistasollakin moni yhteisö varoo kanssakäymistä päättäjien ja puoluejärjestöjen kanssa, vaikka moista vuorovaikutusta tulisi olla enemmän. Sehän on avain sille, että kansalaisten toiveet välittyvät valmisteluun ja päätöksentekoon.
Vaalirahakohu on vaikuttanut myös esimerkiksi puolueiden lehtiin. Niistä on ostettu yhä vähemmän mainostilaa ja sopimuksia on jätetty uusimatta, vaikka samanlaisia kuluttajia ovat puoluelehtien tilaajat kuin muutkin suomalaiset.
Edellä mainittua epäilyä sai tuta hiljattain RAY:n johto, kun sitä arveltiin vaalirahan jakajaksi. Keskeinen peruste oli se, että yhdistys oli harjoittanut hiukan imagomainontaa sellaisissa lehdissä kuin Suomenmaa, Nykypäivä ja Uutispäivä Demari. No, mainostilaa on tuokin ostettu tila. Mahdollisia kansanterveyden tukijoita ovat noidenkin lehtien lukijat.
Tällä erää ei syytettä tullut, ja outoa se olisikin ollut. Ei noista rahoista valu euroakaan puolueille tai poliitikoille, eivätkä lehdet tee päätöksiä missään julkisessa organisaatiossa.
Esimerkki kertoo, miten oudoille urille vaalirahakohu on mediaväen ja monet muut vienyt. Nyt vahditaan sivistysjärjestöjen, sosiaalista toimintaa harjoittavien yhteisöjen, eläkeläisjärjestöjen ja ties minkä yhteisön saamia rahoja ja toimintaa yksin siksi, että niiden luottamustehtävissä saattaa toimia joitakin politiikasta tuttuja ihmisiä tai siksi, että yhteisöillä on ollut jotakin kosketuspintaa poliittisiin kansanliikkeisiin. Epäluulot tulevat esiin tarinoiden mukaan esimerkiksi kuntien lautakunnissa, kun niissä jaetaan avustuksia kulttuuriin, sivistykseen tai vaikkapa sosiaaliseen työhön. Ikäänkuin laulukuoro tai kirjallisuuspiiri olisi puoluetoimintaa.
* * *
Surkuhupaisan esimerkin kieroon kasvavasta asenneilmastosta tarjoili viime viikolla Kotkan liikuntalautakunnan "tunnepitoiseksi" luonnehdittu kokous. Se vaati kirjallista kieltoa poliittisille mainoksille kotkalaisissa urheilutiloissa, joissa monen sortin mainoksia on.
Aiheen "skandaaliin" lautakunta sai siitä, että Kotkan jäähallissa on demareiden mainos. Siitä on moni "pahoittanut mielensä". Se on saanut yhden persujen valtuutetun "sapen kiehumaan" (mihin tosin ei välttämättä paljoa tarvita).
Tuota ilmoitustilaa oli muuten tarjottu monelle puolueelle, mutta vain demareiden kunnallisjärjestöä oli kotkalaisen jääkiekon sponsorointi kiinnostanut.
Nyt sitten tiedetään, että haisevaa ei ole vain se raha, jolla on tuettu avoimesti tai peitellysti suomalaista kansanvaltaa ylläpitävää poliittista toimintaa. Kiellettyä ja pahalta tuoksahtavaa on kaiketi myös se raha, jolla puolueet haluavat tukea jotakin arvokkaaksi ja hyödylliseksi katsomaansa toimintaa.
Omasta puolestani toivotan Arto Tolsa-Areenan penkkejä kuluttavana tervetulleeksi kaikki mainoseurot, jolla tuetaan kotkalaista jalkapalloa. Enkä pahoittaisi mieltäni, vaikka viheriötä reunustaisi persujen tai kepulaisten mainostekstejä.
