Valppain mielin
Perussuomalaisia koskevassa lehtikirjoittelussa on päästy siihen vaiheeseen, jossa puolue on julistettu asemansa vakiinnuttaneeksi sekä hovi- ja hallituskelpoiseksi. Puolueen kannattajistakin piirretään kokovartalokuvia ikäänkuin joidenkin tuhansien jäsenten puolueesta ja gallupista toiseen vaihtuvista kannattajista olisi rakennettavissa jonkin sortin peruspersu.
Asiaan kuuluu, ettei puolueesta tulisi kirjoittaa tai puhua kriittisesti, jotta ei olisi anti-persu tai persu-vihamielinen. Kansanvaltaisen työväenliikkeen edustajiltakin haluttaisiin kieltää arvostelun oikeus sillä ohjeistuksella, että vasemmiston todelliset vihulaiset löytyvät suurkapitalistien, pörssihuijareiden ja uusliberaalien leiristä.
Keskusteluasetelma alkaa muistuttaa menneitä vuosikymmeniä. Silloin sai anti-kommunistin leiman vähäisestäkin neuvostojärjestelmän ja kotikommunistien epäilystä. Silloinkin muistutettiin, että vähäväkisten asialla kritiikin kohteet olivat. Ja missä tuolloin selitettiin kommunistit lopulta aika harmittomiksi, kuvaillaan persujen populistit nyt vaarattomiksi kovista puheistaan huolimatta. On se Soinikin niin lutunen.
PÄIN NÄKÖÄ
Siinä missä kansanvaltainen työväenliike joutuu taistelemaan nyt rahavaltaa vastaan ympäri maailmaa, on sen nähtävä jälleen kerran Euroopassakin oikeistoradikalismin vaara.
* * *
Toimittaja Unto Hämäläisen tarina peruspersusta Helsingin Sanomien marraskuun kuukausiliitteessä kertoo, että perussuomalaisten kannattajia on nykyisin tasaisesti kaikissa sosiaaliryhmissä. Neljä kymmenestä Soinin puolueen kannattajasta lukeutuu työntekijöihin.
Saman jutun mukaan alle 35-vuotiaiden joukossa persut ovat toiseksi suosituin puolue vihreiden jälkeen. Peräti 31 prosenttia eli miltei joka kolmas nuori julistautuu persujen kannattajaksi.
Persujen puhe sytyttää eritoten miehiä. Kaksi kolmesta persusta on heitä. Se ei ole oikeastaan ihme, sillä persuja yhdistää ennen muuta kolme sanaa, jotka liitettiin menneinä vuosikymmeninä kokoomukseen. Nyt koti, uskonto ja isänmaa kuvaavat Hämäläisen mukaankin ennen muuta persuja, ja varsinkin näiden nuorta ja nousevaa poliitikkokaartia.
Kovien puheiden lisäksi persuilla on myös kovat arvot, jotka tulevat ennen muuta esiin suhtautumisessa monikulttuurisuuteen ja kansainvälisyyteen. Rajojamme nämä eivät avaisi kuin korkeintaan Karjalaan ja sinnekin aluelaajentumisen nimissä.
* * *
En ole vielä vakuuttunut siitä, että perussuomalaiset olisivat vakiinnuttaneet asemansa Suomen keskisuurten puolueiden joukossa. Puolueen viimeaikainen menestys ei riitä vielä moiseen johtopäätökseen.
Otaksun myös, että persujen kannattaja on yhä perinteisten puolueiden kannattajia herkempi vaihtamaan leiriä. Kun myös puolueessa on meneillään iso prosessi, jonka suuntaa ja lopputulemaa emme voi tietää, ovat johtopäätökset "peruspersusta" ennenaikaisia.
Edellä olevasta huolimatta olen samaa mieltä kuin Kymen Sanomien lukijoiden palstalla jokunen viikko sitten kirjoittanut Matti Kujala (29.10.), joka siviilirohkeasti varoitteli suhtautumasta välinpitämättömästi persuihin ja näiden sanomaan.
"Populistin maailmankuvan takana on kuitenkin aina jokin ideologia. Eerolan tapauksessa koen sen olevan äärimmäisen oikeistolainen. Siitä löytyy epähumaaneja maamiinakäsityksiä, Petsamon palautuksia ja muita äärinationalistisia haaveita. Siinä pidetään hyvänä "sarkasmia" komentaa Kreikan kaduille panssarit saattamaan kansa kuriin ja järjestykseen. Kuolemanrangaistuksen kannattaminen, suvaitsematon maahanmuutto-, uskonto-, kieli- jms. politiikka kertovat karua kieltä varsinaisista tarkoitusperistä ja ideologiasta", Kujala kirjoitti perusuomalaisten varapuheenjohtajasta, kotkalaiskansanedustaja Juho Eerolasta, josta samainen lehti rakensi viime kesän henkilökuvassaan jonkinmoista älykköä.
Siinä missä kansanvaltainen työväenliike joutuu taistelemaan nyt rahavaltaa vastaan ympäri maailmaa, on sen nähtävä jälleen kerran Euroopassakin oikeistoradikalismin vaara. Työväenliikkeen historiastahan tiedämme Saksasta, Italiasta ja monista muista maista mitä siitä seuraa, jos demokratiaa puolustavat voimat eivät reagoi ajoissa poliittiseen liikehdintään äärilaidoilla tai aliarvioivat sen voiman.
Siis valppain mielin olla pitää kuin vanhassa lasten liikennelaulussa. Persujen huomenestakaan kun ei ole varmuutta.
