EKP voisi pelastaa euron
Euroopan valtioiden velkakriisissä on kyse aina lopulta pankkisektorin kriisistä. Kukaan ei usko alijäämäisen budjetin ja massiivisen valtionvelan painaman Kreikan selvityvän sitoumuksistaan. Kyse on nyt vain siitä, kuka kärsii tappiot nahoissaan.
SAK:n ekonomistien hiljattain esittämän kannanoton (Kuinka ulos eurokriisistä?) mukaan annettujen hätälainojen myötä Kreikkaan liittyviä riskejä on siirtynyt yksityisiltä ulkomaisilta rahoittajilta muiden euromaiden veronmaksajille, IMF:lle sekä EKP:lle. "Riskien sosialisointi merkitsee sitä, että viimekädessä maksajia ovat tavalliset työntekijät". SAK:n ekonomistit esittävätkin 50–60 prosentin leikkausta Kreikan lainoihin, näin maa saataisiin ainakin velkojen puolesta sellaiseen kuntoon, että se voisi vastata niistä, ja yksityiset sijoittajat saataisiin viimein aitoon vastuuseen.
PÄIN NÄKÖÄ
Euroopan velkakriisin ratkaisu ei kuitenkaan poista sen taustalla olevia EU-maiden vaihtotaseen ylijäämiin ja alijäämiin liittyviä rakenteellisia ongelmia
* * *
Kreikan pelastamisen jälkeen ongelmiin joutuvat Euroopan pankit, joiden todellisesta tilasta ei kenelläkään ole tietoa. SAK:n ekonomistit eivät usko yksityisten tai edes kansallisten rahojen riittävän pankkien pääomittamiseen, joten ERVV:n, EVM:n ja EKP:n puoleen on jälleen käännyttävä. Vakausvälineitä pitäisi voida käyttää paitsi pankkien pääomittamiseen myös valtioiden lainoittamiseen nykyistä laajemmin. Vakausvälineiden kokoa ei kuitenkaan haluta enää kasvattaa kansallisista budjeteista. "ERVV ja EVM voitaisiin muuttaa EKP:n takauksella toimiviksi pankeiksi, jolloin ne saisivat rahaa suoraan keskuspankista. Silloin niiden rahoitukseen ei tarvittaisi suoraan verorahoja", esittävät SAK:n ekonomistit Ranskan tavoin.
Toisaalta SAK:n ekonomisteille kävisi myös mm. taloudellisesti vähemmän tehokas "Saksan malli", jossa vakausvälineet antaisivat takauksia lainojen sijaan.
Pankkien pääomittamisen hinnaksi SAK:n ekonomistit esittävät osinkojen ja "ylisuurten" bonusten maksamisen lopettamista ja osakkeiden "eurooppalaistamista". Julkinen valta saisi näin aikoinaan omansa takaisin osakkeiden myynnin myötä.
* * *
Käytännössä SAK:n ekonomistit ehdottavat siis keskuspankin (eli ei veronmaksajien kuten nyt) turvaavan viime kädessä (vakausmekanismien kautta) valtioiden ja pankkisektorin toiminnan. Velkakriisi johtuukin heidän mukaansa juuri siitä, ettei EKP ole toiminut valtioiden maksukyvyn turvaajana nykyisellä mandaatillaan, vaan se on jättänyt maat pelkästään markkinoiden spekulaatioiden armoille.
Yli varojensa elävien maiden "lainoitusautomaattia" SAK:n ekonomistit eivät EKP:stä kuitenkaan halua tehdä moraalikadon ja negatiivisen inflaatiovaikutuksen takia, vaan apuun on aina liityttävä jotain ikävää kuten IMF:n apuun nojautumisellekin. Sama pätee pankkien pääomittamiseen.
Hyvin samanlaisia ajatuksia ovat esittäneet myös Raha ja talous -blogin kirjoittajat Lauri Holappa ja Jussi Ahokas, jotka viimeksi Hesarin (21.10.) vieraskynässä kirjoittavat keskuspankin roolista velkakriisin selvittämisessä, sen pelätystä inflatoorisesta vaikutuksesta huolimatta. "Juuri nyt työttömyyden kasvu ja kokonaistuotannon supistuminen ovat kuitenkin paljon inflaatiota suurempia uhkia euroalueen tulevaisuudelle."
* * *
Euroopan velkakriisin ratkaisu ei kuitenkaan poista sen taustalla olevia EU-maiden vaihtotaseen ylijäämiin ja alijäämiin liittyviä rakenteellisia ongelmia, jotka johtuvat siitä, että Euroopan pohjoispuolella olevat maat ovat eteläisiä tovereitaan paljon kilpailukykyisempiä.
"Jotta euroalueella päästäisiin kohti sisäistä tasapainoa, Etelä-Euroopan maiden tulisi pystyä parantamaan kilpailukykyään ja sitä kautta pienentämään ulkoisia alijäämiään. Pohjois-Euroopassa tulisi vastaavasti pyrkiä normaalimpaan palkkakehitykseen ja eroon ylisuurista julkisten sektorien ylijäämistä: palkat voisivat nousta nykyistä maltillista tasoa enemmän ja julkiset vallat voisivat investoida ja kuluttaa enemmän", kirjoittavat SAK:n ekonomistit lähettäen viestiä erityisesti Saksan suuntaan.
Kokonaiskysynnän kannalta tulisi myös muistaa, ettei Etelä-Euroopassa tulisi harrastaa leikkauspolitiikkaa ilman malttia. "Ylimitoitetut sopeutustoimenpiteet vain supistavat taloutta ja vievät työpaikkoja tuomatta mitään tilalle."
