Hui ja hai hallintoa
Kansalaisen on välillä vaikea seurata, saati ymmärtää organisaatioita ja niiden toimintaa, sekä jatkuvaa palikoiden siirtelyä paikasta toiseen hallinnon sisällä. Joskus epäilyttää, että moni "muutos" esimerkiksi kunnallisissa organisaatioissa ei lopulta merkitse mitään, ei ainakaan kuntalaisille asti.
Otan pari esimerkkiä hallinnon omituisuuksista ja toimimattomuudesta läheltä.
Missä Kotkan tilintarkastus on tähän asti piileskellyt tai lorvaillut?
Olen seuraillut sivusta huolestuneena jonkun vuoden kuntien omistaman Kymijoen Ravintopalvelut Oy:n touhua. Firmassahan tuntuu olevan paljon ongelmia henkilöstöpolitiikasta surkeaan taloudelliseen tilaan. Tilanne on ollut fiinisti sanottuna haasteellinen jo vuosia.
Viimeisin käänne yhtiön tapahtumissa lienee se, että Kotka laittaa tilintarkastajansa selvittämään tytäryhtiönsä tilaa ja laskelmia, joita siellä tehtiin esimerkiksi uuden toimitilan rakentamiseksi.
Mieleni tekee kysyä, missä Kotkan tilintarkastus on tähän asti piileskellyt tai lorvaillut? Ainakin niissä organisaatioissa, joita minä tunnen, on tilintarkastus ennen muuta sitä varten, että se opastaa toimeksiantajaansa ja tarvittaessa huomauttaa sitä niin, ettei tämä joudu isoihin vaikeuksiin. Ravintopalvelujen tapauksessa lienee joku nukahtanut kesken työrupeaman.
* * *
Suorastaan surkuhupaisana voi pitää Kotkan kaupungin siipien suojissa toimivan Pekkas-akatemian kohtaloa.
Hyörinä akatemian ympärillä alkoi jokunen vuosi sitten, kun Kotkan opiston ja läänin taidetoimikunnan yhdessä palkkaamaan vetäjään ei ollut enää varaa taidetoimikunnan vetäydyttyä rahoituksesta. Kotkan opiston väki päätti näin hoitaa akatemian kirjoittajakoulutusta ja kirjallisia tapahtumia omien töiden ohessa ilman erillistä vetäjää.
Tuo päätös synnytti kaupungissa melkoisen kampanjan, jonka julkilausuttu tavoite oli irrottaa Pekkas-akatemia opiston suojista johonkin "arvovapaaseen" paikkaan. Sellaiseksi nimettiin Kotkan kulttuuriasiankeskus. Julkilausumaton motiivi kampanjoinnille oli puolestaan akatemian vetäjänä toimineen puuhamiehen työllistäminen, missä sitten onnistuttiinkin.
Kun yhden henkilön vuoksi synnytetty organisaatiomuutos oli kiusallinen, päädyttiin kummalliseen ratkaisuun. Opiston suojiin jäi kirjoittajakoulutus, ja Pekkas-akatemia kutistui joidenkin kirjallisten tapahtumien järjestämiseksi.
Nyttemmin on entinen Pekkas-akatemian vetäjä siirtynyt muihin tehtäviin, ja ollaan tilanteessa, jonka fiksumpi olisi ennakoinut jo ennen organisaatiomuutosta. Nyt kysellään, tarvitaanko koko Pekkas-akatemiaa, kun se on käynyt perin vaatimattomaksi. Siihen moni vaikuttaja on jo vastannut, ettei tarvita. Nyt puuhataan käsitykseni mukaan myös akatemialle jonkinlaista kannatusyhdistystä, kun kaikelta tältä touhotukselta olisi vältytty, jos akatemian olisi annettu olla siellä, missä sen luonteva paikka vapaan sivistystyön yhtenä osasena oli.
Enää puuttuukin vain, että joku taho alkaa vaatia akatemian siirtämistä Kotkan opiston siipien suojiin. Ehkä sen voisi tehdä seudun valtalehden kulttuuritoimitus, joka erityisesti omistautui Pekkas-akatemian irrottamiseen Kotkan opistosta.
No, ei tämä ole ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kunnan organisaation palikoita on rukattu toisiksi yhden tai kahden persoonan vuoksi. Muutamienkin tapausten perusteella rohkenen joka tapauksessa väittää, että moisilla puuhilla ei yleensä saa aikaan mitään hyvää ja kestävää.
* * *
Aivan erikseen minun tekisi mieleni pöyhiä hiukan julkisten hankkeiden ja julkisen ohjelmatyön viidakkoa, joka työllistää kyllä kiitettävän paljon projektipäälliköitä, ohjelmajohtajia, suunnittelijoita ja koordinaattoreita. Lähemmän tarkastelun jätän kuitenkin muille uusien vihamiehien välttämiseksi.
Nämä aikuisten – ja varsinkin nuorten sellaisten – puuhamaathan ovat tulleet meille tutuiksi monista hankkeiden esittelytilaisuuksista ja muista manifestaatioista. Niiden yhteinen nimittäjä on tavoite synnyttää uusia toimialoja, yrityksiä ja työpaikkoja sekä uudenlaista verkostoitunutta toimintaa ja toimintapaa, jonka ennakoidaan leimaavan lähitulemassa tai myöhemmin alueen ja seudun arkea.
On niillä toinenkin yhteinen piirre. Harvemmin niistä kuulee alun julistamisen jälkeen. Korkeintaan saa lukea käynnistetyn jatkoprojekteja, joihin projektiväki säntää taas tarmolla uusien, yhä kunnianhimoisempien visioidensa kanssa.
