Taistelu Tuhkametsästä
Jarkko Laine:
Tuhkametsän salaisuus
253 s. Nordbooks. 2010
Tuhkametsän salaisuus on Jarkko Laineen esikoisteos. Nuorille suunnattu kirja on fantasiakirjallisuuden uusimpia tulokkaita ja tervetullut tämän lajityypin edustajiin.
Tuhkametsän salaisuus-kirjassa tavataan erilaisia metsän eläjiä, kummallisuuksia niin hyvässä kuin pahassakin. Peikot elävät omassa rauhallisessa maailmassaan. He ovat yväntahtoisia pikkuotuksia, farskit edustavat pahan ja ilkeyden voimia, jotka saavat myös peikkojen elämän asapainon horjumaan. Kirjan tapahtumat lähtevät käyntiin, kun kaverukset Jake, Andy ja Emmi lähtevät viettämään päivää suljetuille kaivoksille. Aikansa kuljettuaan he löytävät kaivoksilta suljetun huoneen ja päätyvät salaiseen paikkaan Taikametsään, mikä ei olekaan ihan tavallinen metsä. Siellä sijaitsee Peikkolan kylä, jota nämä kiltit peikot hallitsevat. Nuoret tapaavat Peikkolan väkeä ja saavat kuulla, että peikkojen tärkein taikavoima Soihtu on kadonnut ja se jokaSoihdun on varastanut, käyttää sitä pahuuteen.
Jake, Andy ja Emmi lähtevät kahden peikon Ammyn ja Dimmybyn kanssa etsimään kadonnutta taikakalua. Matka on kaikkea muuta kuin helppo. Heillä on vastassaan monenlaisia pahuuden voimia, farskeja jotkaovat kammottavia otuksia ja saalistavat vain tappaakseen.
Kirjan lopun Laine jättää avoimeksi. Miten nuorten ja peikkojen lopulta käy, se jää arvattavaksi. Ilmeisesti kirjaan on tulossa jatko-osa, sillä sellaisia viitteitä kirjasta on havaittavissa. Runsassanainen Laine voisi tiivistää kerrontaansa tulevia jatko-osia ajatellen. Mutta se on kyllä varma, että fantasian ystäville kirja on mieluinen.
Hyvää fantasiakirjallisuuta
Laineen kirjassa on hyvät fantasiakirjallisuuden ominaisuudet. Siinä on mielikuvitusta, salaperäistä outoutta, omituisia hahmoja ja juonen käänteitä, joita ei tavallisessa elämässä tapahdu.
Kirjassa riittää erilaisia tilanteita ja siinä on monenlaisia jännitysmomentteja. Voisi sanoa niin, että Laineen kirja on sekoitus Narniaa ja Harry Potteria. En tiedä, onko se ollut kirjailijan tarkoitus, mutta pieni häiritsevä tekijä se kuitenkin on.
Marja Welin
