Yksittäinen lehdentekijä oli pieni osa komeaa historiaa
ENNEN TULOANI Hämeen Kansan palvelukseen lehti oli jo kokenut värikkäät, vaikeat, jopa veriset vaiheensa, pitkän ja upean historian – kuten koko suomalainen työväenliike. Tuntuu komealta ajatella, että meistä jokainen, joka lehden tekoon osallistui, oli pieni osa tuota upeaa historiaa - vaikka inhimillistä on myöntää, ettei se aina niin upealta kaikin ajoin voinut tuntua!
Hämeen Voimahan sen lehden nimi syntyhetkellään ja vielä pitkään sen jälkeenkin oli. Vasta vuoden 1918 kansalaissodan jälkiselvittelyissä tuo nimi muuttui kun valkoinen voittaja onnistui keskeyttämään lehden ilmestymisen ja uhosi lyöneensä työväenliikkeen ainakin sadaksi vuodeksi. Lehti lakkautettiin, omaisuus takavarikoitiin valtiolle ja konkurssihan sellaisesta seurasi.
Mutta vielä saman vuoden lopussa jouduttiin antamaan julkaisulupa lehdelle, ei tosin entisellä nimellä. Vähän lyhyeksi kapinan voittajan vuosisata osoittautui. Työväenlehti alkoi taas ilmestyä ja työväenliike tuottaa korjauksia vähäosaisen elämään ja päänsärkyä kilpaileville joukkueille. Nyt nimenä oli Hämeen Kansa, sama nimi muuten oli ollut ehdolla jo kaksitoista vuotta aikaisemmin kun Hämeen Voima sai nimensä.
Vahva lukijakunta maaseudulla
Hämeen Kansasta ei koskaan tullut suurta ja vaurasta lehteä, parhaimmillaan virkeä ja vaikutusta omaava. Ja järjestöväelle tärkeä yhdysside aikana, jolloin puhelimia oli harvassa.
Perustamisestaan alkaen lehti tavoitti tilaajakunnan lujaksi ytimeksi maaseudun torppariväen ja maataloustyöntekijät, muonamiehet, piiat ja rengit. Maaseutulevikin ylivoima säilyi vielä 1940-1950 luvuilla, vaikka torppareita ei enää ollut ja maataloustyöväki väheni. Tämä siksi, että Hämeenlinna säilyi pitkään virkamies- ja koulukaupunkina, jossa työväenlehteä tilaavia teollisuustyöläisiä oli vähän.
Lehden toiminta-alueella oli muitakin keskuksia, Hämeenlinnaa teollistuneempia: Forssa, Valkeakoski, Riihimäki ja Lahti. Silloisia kauppaloita. Niihin perustettiin aikanaan alueelliset toimistot hoitamaan paikallista uutisvälitystä, ilmoitushankintaa ja yhteydenpitoa asiamiehiin.
Sivutoimistolla oli vastuullinen toimistonhoitajansa, jonka velvollisuuksiin kuului hoitaa alueen uutistarjonta lehteen pienehköä peruspalkkaa vastaan, mutta varsinaisesti makkaraa leivän päälle toimistonhoitajan edellytettiin saavan provisioista, joita kertyi ilmoitusten hankkimisesta, painotyötilausten hoitelusta ja asiamiesverkoston hoitamisesta. "Viisi virkaa, kuusi nälkää", sanoi vanha kansa, eikä aivan väärin.
Mutta ei toimitus Hämeenlinnassa vähemmällä päässyt. Sisäpiirihuumorilla ilmiötä irvailtiin "solidaariseksi riistoksi", mutta työ ja ajan henki olivat sellaiset. Lehtimiehen homma oli tuolloin enemmänkin elämäntapa kuin ammatti.
Juttu vei vankilaan tai Siperiaan
Työväenlehden toimittajan työ oli kuitenkin muuttunut jo silloin ihan toiseksi kuin vuosikymmeniä aikaisemmin. Nykypäivänä lehtimiehellä on tukenaan sananvapauslait ja uutislähteiden suojat, ruumiillinen koskemattomuus ja kansalaisvapaudet. Niin ei ole ollut aina.
Jo ensimmäisenä ilmestymisvuotenaan Hämeen Voima joutui kiipeliin kun kommentoi milloin Venäjän vallankumouskehitystä, milloin nimitti kaupungin virkaintoisia poliisimiehiä raamatullisesti "Egyptin vitsaukseksi."
Tuomiothan tuollaisesta kurittomuudesta tuli - Vihtori Huhta sovitti 50 markan sakot vankeudessa ja nuori reportteri Harald Toivola meni vallankumouskirjoituksen johdosta peräti neljäksi kuukaudeksi linnaan. Itse asiassa hänellä ei ollut kirjoituksen kanssa edes mitään tekemistä, mutta kun osui olemaan porukan nuorin ja joutilain, suostui istumaan kakkunsa, kun lehti lupasi maksaa palkan! Pahempaa oli tulossa.
Ensimmäisen Maailmansodan puhjettua Hämeen Voima pohdiskeli suurvaltojen sotapolitiikkaa. Tämä oli tsaarin Venäjälle arka paikka. Päätoimittaja Heikki Välisalmi ja kirjoituksen laatinut Vihtori Huhta tuomittiin sakkoihin. Kun omat ja lehden rahat eivät riittäneet sakkoihin, edessä oli rankka reissu Siperiaan. Miehet tekivät keisarille anomuksen armahduksesta, mutta vain Huhdan anomus hyväksyttiin.
Huhtaa joutui istumaan vankilassa vielä vuoden 1918 sodan seurauksenakin. Kaikki eivät selvinneet sillä: lehden entinen taloudenhoitaja Matti Salmi kuoli vankileirille ja taloudenhoitaja Oskari Siren ammuttiin.
Nopea muutos
Työväenlehtien tekeminen kävi raskaaksi 1960-70-luvuilla. Aika muuttui toisenlaiseksi. Lehtityypit alkoivat erottua toisistaan. Hämeen Kansakin jäi nopeasti jälkeen tilaus- ja ilmoitusmarkkinoilla. Toimintoja leikattiin, väkeä ja ilmestymispäiviä vähennettiin. Hämeen Kansa muuttui kuusi kertaa viikossa ilmestyneestä lehdestä 3-päiväiseksi.
Hämeen Voiman ja Hämeen Kansan perinteet onnistuttiin pelastamaan ja monien uudistusten ja nimenmuutosten kautta lehti säilyi. Hämäläisellä työväenliikkeellä löytyi pyrkimystä säilyttää ja näkemystä uudistaa. Molempia tarvittiin.
Hämeessä ilmestyi tähän numeroon saakka työväenlehti, Viikko-Häme, monenlaisten mankelien kautta puristettuna ja monet vaiheet läpikäyneenä.
Uskoisin, että kuluneen vuosisadan varrella aikanaan omaan lehteensä uskoneet näkijät, taistelijat ja toimijat saattaisivat olla varsin tyytyväisiä, jos näkisivät, miten asiat ovat nykyhetkellä (tilanne vuonna 2006).
Kirjoitus on lyhennelmä Heikki Nurmen kirjoituksesta Viikko-Hämeen 100-vuotislehdessä 14.9.2006.
Heikki Nurmi
