VALIKKO

“Minä en hiljene, vaikka yritetään hiljentää” – “Bosslady”-Rytkönen täysin auki kirjassaan

Voimanainen. Bosslady. Lakkokenraali. Muun muassa näitä termejä on julkisuudessa käytetty luonnehdittaessa sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestö Tehyn puheenjohtajaa Millariikka Rytköstä.

– Erityisesti vuonna 2022 liittokierroksella minut nostettiin julkisuudessa melkein yli-ihmiseksi, “niin rohkeaksi”, etten tunnistanut tätä kuvaa, vaikka on siinä tottakin mukana, Rytkönen kertoo Demokraatille.

Hänen tuore omaelämäkertansa Täysin auki (Johnny Kniga) kertoo toisenlaisen tarinan. Se on tilitys hyvinkääläisen duunariperheen tyttären, paikallisessa jengissä pyörineen nuoren tiestä ensin kätilöksi ja sitten ärhäkäksi koetuksi ay-pomoksi. Rytkönen kertoo hyvin avoimesti myös taistelustaan kiloja vastaan – ulkonäköpaineista, joista sosiaalinen media häntä jatkuvasti muistuttaa.

– Eniten googlattavat asiat minusta ovat palkka, paino ja puoliso. Se kertoo, mitä ay-pomossa kiinnostaa. En tiedä, googletetaanko miespuolisesta kollegasta samoja asioita, hän hymähtää.

Ja omaelämäkerta on itse kirjoitettu, Rytkönen huomauttaa epäilijöille. Hän kirjoittaa aina itse kolumninsa ja puheensa. Kirjoittaminen on ollut hänelle keino purkaa tunteita ja asioita auki ja kirjan kirjoittaminen, pitkäaikainen haave, on nyt toteutunut.

HÄNEN EI pitänyt kirjoittaa alun perin omasta elämästään, sillä pöytälaatikko on täynnä fiktiota. Mutta näin kuitenkin kävi. Rytkönen oli kuitenkin kirjoittanut jo itselleen “kirjeitä”, esimerkiksi mahalleen, joka päätyi myös kirjaan.

Siinä pohditaan paljon tyttöyttä, naiseutta. “Mistä on voimakkaat tytöt tehty? Ei ainakaan sokerista, kukkasista, inkivääristä ja kanelista”, Rytkönen kirjoittaa.

Myöhemmin hän lisää, että näistäkin, jos tyttö niin itse haluaa. Tyttöjen laittaminen tiettyyn muottiin kismittää. Hän sanoo itse syntyneensä kapinalliseksi.

– Minä olen se tyttö, joka on aina osannut sanoa ei. Olen aina tiennyt rajani, pitänyt niistä kiinni ja puolustanut sekä itseäni että muita. Sellaistakaan ei tämä yhteiskunta hyväksy. Mutta ei saa olla myöskään liian kiltti. Tuntuu, ettei ole koskaan oikeanlainen.

Tie Hyvinkäältä olisi voinut viedä mihin tahansa, ja Rytkönen kertoo oman polkunsa olleen lähinnä ajautumista nykyiseen pisteeseen, ei sinnikästä pyrkimistä.

– Varmasti on ihmisiä, jotka tavoittelevat pienestä pitäen poliittista tai muuta valtaa, mutta minä olen niin sattuman summana tässä tilanteessa ja siitä saan kiittää hyvin paljon muita kanssakulkijoita.

KOKOOMUKSEN hellimä ajatus siitä, että yksilö on yksin vastuussa omasta kohtalostaan, ei saa häneltä kannatusta.

– Elämä on täynnä sattumia. Minä jos kuka synnytyssalikätilönä sen tiedän. On asioita, joihin pystyy varautumaan ja joita voi suunnitella, mutta lopulta kukaan ei tiedä, mitä elämä tuo eteen. Se on myös lohdullista. Kukaan ei selviä elämästä ilman iskuja.

“Se, joka väittää, ettei raha muuta mitään, joko valehtelee tai ei ole kokenut luokkahyppyä”, Rytkönen kirjoittaa. Hänen omassa lapsuudenkodissaan ei liiemmin rahalla mässäilty, mutta nyt tilanne on toinen.

– Entistä enemmän tajuan sen, miten paljon raha ratkaisee. Jos joku väittää muuta, hän on syntynyt rikkaaksi. Se antaa vaihtoehtoja, kun ei tarvitse ajatella koko ajan rahan riittävyyttä. Se antaa tilaa myös luovuudelle, kuten esimerkiksi kirjoittamiselle.

ALLE 30-VUOTIAANA Rytkönen painoi pitkiä työpäiviä kätilönä, yksinhuoltajana, ja sellaiset haaveet sai silloin unohtaa.

– Mutta nyt minä olen se kermaperse, jolla on se mahdollisuus omiin valintoihin, hän naurahtaa.

“Kieltäydyin pitkään lähtemästä ehdolle Tehyn puheenjohtajaksi, koska pelkäsin julkisuuden tuomia haasteita”, Rytkönen kirjoittaa. Sekin pelotti, joutuuko itse tai oma perhe uhkailun kohteeksi. Ja näin on käynyt.

– Se kertoo kaiken tästä yhteiskunnasta, että erityisesti naisen pitää miettiä tulevaisuuttaan tästäkin näkökulmasta. On täysin fuulaa väittää, että naiset ja miehet olisivat tasa-arvoisessa asemassa työelämässä tai vaikkapa luottamustehtävissä.

“Minua ei ole koskaan tytötelty niin paljon kuin nykyisessä työssäni.”

Rytkönen suostui lopulta vuonna 2017 puheenjohtajaehdokkaaksi, koska hän kuvitteli, ettei tulisi kuitenkaan valituksi. Toisin kävi. Pomppaaminen hyvin naisvaltaisesta, turvallisesta työyhteisöstä, kätilöiden maailmasta, työmarkkinoiden kovaan ytimeen on myös hämmentänyt. Naispuolinen ay-pomo joutuu vastaamaan mitä kummallisimpiin kysymyksiin.

– Minua ei ole koskaan tytötelty niin paljon kuin nykyisessä työssäni. Olin sentään 42-vuotias valinnan aikaan. Ja olen joutunut moniin yllättäviin tilanteisiin. Minulta on kysytty esimerkiksi, kuka hoitaa lapseni, kun olen niin kiinni töissä tai kuka meidän perheessämme siivoaa.

Kukaan ei kysynyt näitä asioita, kun kätilönä tein yövuoroja ja viikonloppuja, Rytkönen huomauttaa.

– Se kertoo kummallisesta seksistisestä ajattelusta. Kun nainen on ”omalla paikallaan” vaikkapa kätilönä, häneltä ei kysytä tällaisia. Mutta nyt ay-pomon asemassa arjen sujumisesta ollaan kovin huolissaan.

SYNNYTYSSALISSA kaikki perustuu saumattomaan tiimityöhön tai muuten tuloksena voi olla hyvin rumaa jälkeä. Jokaisella on sama maali: saattaa lapsi turvallisesti maailmaan. Tehyn omassa porukassa tiimityö toimii, Rytkönen painottaa, mutta muuten, laajemmalti, hän ihmettelee, kuinka sopimisen kulttuurin romuttuminen vain etenee.

Ja osaamistakin on epäilty. Rytkönen painottaa, että Tehyn puheenjohtajana hän ei lähde koskaan soitellen sotaan mutu-tietämyksellä.

– “Sori siitä” ja miesministeri saa synninpäästön. On hyvä pysähtyä miettimään, ovatko pelisäännöt samat naisilla ja miehillä. Eivät ne ole.

“Some-ryönään”, jonka kohteeksi erityisesti naiset joutuvat, Rytkönen näyttää tottuneen. Hän osaa jo suojautua siltä eli hän ei lue koskaan itseään koskevia keskusteluja.

– Tiedän, että minun persoonaani käsitellään jopa hyvin aggressiivisesti. Mutta jos sitä tekstiä ei lue, se ei satuta.

Jo kätilönä ollessaan hän neuvoi synnyttäjiä, että älkää lukeko niitä Vauva-lehden keskustelupalstoja. Ammattilaisilta kannattaa kysyä, eikä jäädä some-maailman tarjoamien ansojen vangiksi.

“Kaikki eivät ehkä ymmärrä sarkasmiani.”

Onko mitään keinoa, jolla taistella somea vastaan? Onko ainoa keino vain antautua?

– Minä en hiljene, vaikka yritetään hiljentää. Milla ja lamppu -tili on tapani reagoida maalittamiseen. Kaikki eivät ehkä ymmärrä sarkasmiani ja miten katson maailmaa, mutta musta huumori on minun tyylini käsitellä asioita. Ja nauraminen myös itselle on vapauttavaa.

Rytkönen pohtii elämänsä tärkeimpiä käännekohtia. Yksi iso oli aloittaa opinnot Kätilöopistolla. Se oli oman tien löytämisen hetki.

– Kätilöys on muovannut minua ehkä eniten ihmisenä ädiksi tulemisen ohella. Tiesin, että olen nyt oikealla alallani. Löysin ”omat ihmiseni” – me olemme sielun siskoja ikuisesti.

Puoliso Jyrki saa kirjassa paljon kiitosta.

– Olisin edelleenkin varmaan Husin Hyvinkään synnärillä kätilönä, jos en olisi tavannut puolisoani Jyrkiä. Hän on ollut koko ajan arjen cheerleader, joka on kannustanut eteenpäin, uskonut.

“Oli niin iso asia nähdä, kuinka kiltit kollegat voimaantuivat.”

Tehyn puheenjohtajana Rytkönen on erityisen ylpeä vuoden 2022 liittokierroksesta, kun hoitajat lakkojen siivittämänä puolustivat palkkojaan ja muita oikeuksiaan siinä onnistuen.

– Jos muistini joskus hoivakodissa vielä pelaa, toivottavasti muistan sen vuoden. Oli niin iso asia nähdä, kuinka kiltit kollegat voimaantuivat ja löysivät rohkeuden käyttää omaa ääntään. He sanoivat julkisesti, että nyt riitti. Olin niin valtavan ylpeä heistä.

NORMIKIIRETTÄ, Rytkönen vastaa kysyttäessä, mitä kuuluu juuri nyt. Kiitos siitä kuuluu muun muassa työministeri Arto Satoselle (kok.), joka kutsui kaksi liittojohtajaa, joista toinen on siis Millariikka Rytkönen, selvittämään, miten kaikki palkansaajajärjestöt saataisiin neuvottelemaan yhdessä työnantajaliittojen kanssa niin sanotusta vientivetoisesta palkkamallista.

Muutenkin Petteri Orpon (kok.) hallituksella on työllistävä vaikutus minulle henkilökohtaisesti ja koko ay-liikkeelle, Rytkönen letkauttaa.

Huhtikuisen hallituksen kehysriihen jälkeen Tehyn puheenjohtaja on saanut hyvin epätoivoisia viestejä jäseniltä.

– He ovat järkyttyneitä ja surullisia meidän alan järjestelmällisestä tuhoamisesta. Tämä hallitus ei kyykytä pelkästään sairaita ja köyhiä vaan myös heidän auttajiaan.

Eli taistelut puheenjohtajana eivät ole loppumassa. Hän toivoo, että luovuudellekin jää vielä tilaa ja omaelämäkerta ei jää ainokaiseksi kirjalliseksi tuotokseksi.

AVAINSANAT

Järjestöiltä vetoomus: Yrityslähestymiskielto tarvitaan pian

Kuvituskuvaa.

Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus on sitoutunut yrityslähestymiskiellon säätämiseen. Useat järjestöt peräänkuuluttavat nyt lupauksen toteuttamista käytännössä.

Järjestöjen mukaan myymälävarkaudet ja häiriökäyttäytyminen kaupoissa ovat kovassa kasvussa, joten lainsäädäntötyön käynnistämistä ei tule enää lykätä. Uusi laki tarvitaan erityisesti työ- ja asiointiturvallisuuden takaamiseksi, sillä joukko asiakkaita aiheuttaa toistuvasti vakavan turvallisuusuhan kaupan henkilökunnalle ja samalla asiakkaille, järjestöt sanovat tiedotteessaan.

“Poliisille ilmoitetut myymälävarkaudet ja näpistykset ovat lisääntyneet viimeisen vuoden aikana 10 prosenttia ja vuodesta 2019 lähtien jopa 26 prosenttia. Kaupan yrityksiin kohdistuvat ryöstöt ovat lisääntyneet samassa ajassa 15 prosenttia. Tilastot ovat karut ja kiistattomat. Jokainen myymälävarkaustilanne on todellinen uhkatilanne, joka pahimmillaan kärjistyy vakavaksi väkivallaksi, kun teko havaitaan. Jopa 80 prosentilla kiinnijääneistä on jokin vahingoittamisen väline mukanaan, kuten nyrkkirauta, puukko tai jopa käsiase”, tiedotteessa kerrotaan.

Samaan aikaan myymälän henkilökuntaan kohdistuva epäasiallinen käytös, uhkailu ja häirintä ovat lisääntyneet merkittävästi – jopa enemmän suhteessa varkauksiin. Kaupan liiton kuluttajakyselyjen mukaan suomalaiset ovat aiempaa useammin törmänneet muiden asiakkaiden häiriköintiin asiakaspalvelutilanteissa.

Palvelualojen työntekijöiltä vuonna 2023 kysyttäessä 70 prosenttia vastaajista oli kohdannut työssään asiakkaiden taholta häirintää tai muuta epäasiallista käytöstä viimeisen vuoden aikana. Poliisin tilastoimat järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamistapaukset ovat myös lisääntyneet viime vuosina selvästi.

JÄRJESTÖT painottavat, että pitäisi olla itsestään selvää, että seksuaalinen ahdistelu, muu uhkaava käyttäytyminen tai sanallinen loukkaaminen eivät kuulu kenenkään työpaikalle.

Koska työntekijöihin ja muihin asiakkaisiin kohdistuva uhkailu, häirintä ja suoranainen väkivalta piinaavat palvelualoilla hyvin laajasti, on tilanteeseen saatava järjestöjen tiedotteen mukaan muutos ja siksi tarvitaan laki yrityslähestymiskiellosta. Sen avulla työnantaja voisi nykytilannetta paremmin huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta.

Tällä hetkellä työnantaja ei voi työntekijöitään suojatakseen lähestymiskieltoprosessia aloittaa, vaikka työturvallisuuden varmistaminen on työnantajan lakisääteinen tehtävä.

“Yhteiskunnan on annettava selvä viesti, että epäasiallisella käyttäytymisellä toisen ihmisen työpaikalla voi olla vakavat seuraukset. Häirintä, uhkailu ja väkivalta työpaikoilla ovat omiaan aiheuttamaan yhteiskunnassa myös laajempaa sisäistä turvattomuuden tunnetta”, tiedotteessa painotetaan.

Laki yrityslähestymiskiellosta antaisi työnantajalle mahdollisuuden hakea asiakkaalle kiellon tulla asiointitilaan, jos tämä käyttäytyy uhkaavasti ja vaarantaa työntekijöiden ja/tai asiakkaiden turvallisuuden.

Vetoomuksen Suomen hallitukselle, eduskunnalle ja ministeriöille jättävät:

Kari Luoto, toimitusjohtaja, Kaupan liitto

Jyri Häkämies, toimitusjohtaja, Elinkeinoelämän keskusliitto EK

Tuomas Aarto, toimitusjohtaja, Palvelualojen työnantajat PALTA ry

Annika Rönni-Sällinen, puheenjohtaja, Palvelualojen ammattiliitto PAM

Jarkko Eloranta, puheenjohtaja, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK

Mikael Pentikäinen, toimitusjohtaja, Suomen Yrittäjät

Juho Romakkaniemi, toimitusjohtaja, Keskuskauppakamari

Ilkka Nieminen, vt. toimitusjohtaja, Päivittäistavarakauppa PTY ry

Ulla Pöllänen, toimitusjohtaja, Erikoiskaupan liitto ETU ry

Jari Salonen, toimitusjohtaja, Liikennepalvelukauppiaat ry

Arno Ahosniemi, toimitusjohtaja, Finanssiala ry

AVAINSANAT

Yksityisellä opetusalalla kuohuu – lähes 40 prosenttia harkitsee vaihtoa kunnan palvelukseen

Palkkaratkaisusta riippuu, pysyvätkö OAJ:n jäsenet yksityisten koulujen ja oppilaitosten palveluksessa vai vaihtavatko he esimerkiksi kunnan palvelukseen.

Yksityistä opetusalaa uhkaa ensi viikolla lakko, jolla vauhditetaan uuden työehtosopimuksen syntymistä. Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n tuoreen jäsenkyselyn mukaan palkkakehitys on yksityisen opetusalan ja ammatillisten aikuiskoulutuskeskusten sopimusten piirissä työskenteleville niin tärkeä asia, että sen puolesta ollaan valmiita lakkoihin.

– Opettajat haluavat ja ansaitsevat palkkaratkaisun, joka turvaa kelpoisten opettajien pysyvyyden alalla ja varmistaa yksityisten koulujen ja oppilaitosten houkuttelevuuden työpaikkana, OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto (kuvassa) toteaa tiedotteessa.

Lähes 40 prosenttia kyselyyn vastanneista kertoi harkitsevansa vaihtamista kunnan palvelukseen, jos työnantajajärjestö Sivistan kanssa ei saada sovituksi riittäviä palkankorotuksia. Kieltävästi kysymykseen vastasi kolmasosa, ja 29 prosenttia ei osaa sanoa vielä kantaansa.

Murto muistuttaa, että palkkakehitys on ratkaisevassa roolissa siinä, pysyvätkö opettajat alalla ja houkutteleeko yksityinen opetusala jatkossa.

– Yksityisen opetusalan työnantajilta edellytetään nyt näyttöä, arvostavatko ne opettajia ja haluavatkon ne turvata yksityisen opetusalan laadun ja maineen. Tulevaisuudessa yksityisellä opetusalalla voidaan antaa laadukasta opetusta vain, jos onnistutaan pitämään kiinni koulutetuista ja kelpoisista opettajista.

YLI 80 PROSENTTIA yksityisellä opetusalalla työskentelevistä pitää erittäin tärkeänä tai tärkeänä, että alan palkankorotukset ovat valtakunnansovittelijan huhtikuussa ehdottamaa korkeammat.

OAJ hylkäsi tuolloin sovintoehdotuksen, koska sen laskelmien mukaan yksityisen opetusalan palkankorotukset olisivat jääneet 2,73 prosenttia pienemmiksi kuin kunnan palveluksessa olevilla opettajilla.

– Emme hae kunta-alan mukaista ratkaisua, vaan omaa ratkaisua yksityiselle opetusalalle. Ero palkankorotuksissa on silti niin merkittävä, että on päivänselvää, että jäsenet eivät tätä hyväksy. Opettajien työn arvostuksen pitää näkyä palkankorotuksissa myös sivistalaisilla työpaikoilla.

OAJ on neuvotellut uutta työehtosopimusta yksityiselle opetusalalle ja ammatillisiin aikuiskoulutuskeskuksiin helmikuusta lähtien. Sopimukset umpeutuivat maaliskuun lopussa, ja huhtikuussa OAJ pyrki vauhdittamaan ratkaisun syntymistä kahden päivän lakolla. Ensi viikolla 13.-16. toukokuuta edessä on nelipäiväinen lakko.

Sen piirissä on yli 2 000 OAJ:n, Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n sekä Ammattiliitto Jytyn jäsentä seitsemällä paikkakunnalla.

KYSELYN perusteella 77 prosenttia OAJ:n jäsenistä on valmis tai erittäin valmis vauhdittamaan ratkaisun syntymistä uusillakin lakoilla, jos muuten ei synny palkkaratkaisua, joka on valtakunnansovittelijan sovintoehdotusta parempi.

– Jäsenet ovat palkkavaatimuksensa kanssa tosissaan. He tietävät, että neuvottelut ovat vaikeat ja uhkaavat venyä pitkäksi, ellei pian saada riittävää palkkaratkaisua, OAJ:n neuvottelujohtaja Petri Lindroos sanoo.

OAJ toivoo, että Sivista ja yksityisten koulujen ja oppilaitosten johto kuulevat tämän viestin ja tekevät kaikkensa, että sopuun päästään ilman tarvetta uusille lakoille.

Kyselyyn vastasi yli 800 OAJ:n jäsentä, joista valtaosa työskentelee Sivistan kanssa neuvoteltavien sopimusten piirissä.

AVAINSANAT

Reijo Paananen, 60, patistaa diskuteeraamiseen – “Suomessa halutaan lakaista pois pienen kansan yksituumaisuus”

Orpon hallitus haluaa Suomeen Ruotsin työmarkkinamallin. Miltä Ruotsista käsin katsottuna näyttää meille suunniteltu suomalainen malli?

Tukholmassa toimivan Pohjoismaiden Teollisuustyöntekijät -yhdistyksen (Industrianställda i Norden, Nordic IN) pääsihteeri Reijo Paananen, tänään 60 vuotta täyttävä, painottaa, että Orpon hallituksen ajamalla mallilla ei ole mitään tekemistä sen enempää Ruotsin kuin muidenkaan Pohjoismaiden työmarkkinamallien kanssa.

Paananen pitää tilanteen perusongelmana ja -erona sitä, että esimerkiksi Ruotsissa jatkuvalla keskustelulla panostetaan luottamukseen, sen ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Tässä mallissa työntekijät koko ajan tietävät, missä mennään.

– Suomessa hallitus vääntää työmarkkinaa päinvastaiseen suuntaan. Ja sitten kehdataan sanoa kirkkain silmin, että tämä on Ruotsin mallin mukaista. Eihän se ole, jos perusta on laho. Tämä rakennelma ei voi pysyä pystyssä.

Paananen muistuttaa, että Suomessa aikoinaan tehtiin suuria uudistuksia laajapohjaisissa komiteoissa, joissa saatettiin hioa yhteistä näkemystä vuosia. Sitten tulivat tupot.

– Enää ei tehdä keskusjärjestösopimuksia tai hallituksen ja opposition rajat ylittäviä kauaskantoisia sopimuksia. Keskitytään vain nykyhetkeen ja oman äänestäjäkunnan etujen turvaamiseen.

SUOMEN viime kuukausien vääntöä seuratessaan Paananen toteaa ymmärtäneensä, että ruotsalainen diskuteeraaminen on täsmälleen sitä samaa, mitä Suomessa tehtiin komitealaitoksissa tai laajoissa työmarkkinaratkaisuissa.

Paananen tunnustaa, että seitsemän vuotta sitten Ruotsiin muuttaessaan hän itsekin vähän naureskeli – suomalaiseen tapaan – että ”nyt mennään diskuteeraamaan”. Enää ei naurata.

Nyt hän pohtii, onko asioiden laajalla joukolla diskuteeraaminen ja yhteisen luottamuksen perinpohjainen rakentaminen lopulta myös yksi tekijä Ruotsin taloudellisen menestyksen takana.

Suomessa perustellaan työmarkkinamuutoksia erilaisilla ilman totuuspohjaa olevilla pseudototuuksilla

PAANANEN näkee Suomessa perusteltavan työmarkkinamuutoksia erilaisilla ilman totuuspohjaa olevilla pseudototuuksilla. Muissa Pohjoismaissa pelätään tämän leviävän myös niiden työmarkkinoille.

Hän nostaa yhdeksi pseudototuudeksi ammattiyhdistysliikkeen joustamattomuuden. Niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa on päinvastaisia esimerkkejä.

Esimerkiksi Ruotsissa tehtiin viime kierroksella yhteisymmärryksessä kaksivuotinen sopimus, jolla ei tavoiteltu inflaation ylittäviä palkankorotuksia. 25 vuotta hyvää tulosta tuottanutta pitkää linjaa tai kasvun edellytyksiä ei haluttu riskeerata liian suurilla palkankorotuksilla.

– Millä ihmeellä Suomi olisi pysynyt pinnalla koronakriisissä, eurokriisissä ja lukemattomissa 90-luvun kriiseissä, ellei ammattiyhdistysliike olisi sopimuksissaan, ja silloin nimenomaan keskitetyissä sopimuksissa, joustanut, Paananen kysyy.

VAIKKA hallituksen ajamat uudistukset näyttävät nyt etenevän ammattiyhdistysliikkeen vastustuksesta huolimatta, pitää Paananen järjestöjen roolia edelleen vahvana. Hän sanoo edunvalvonnassa työehdoista ja kokonaisuudesta päättämisen hajaantuneen aiempaa vahvemmin keskusjärjestötasolta ammattiliittojen ja työnantajaliittojen väliseksi.

– Siellä keskusteluvälit onneksi tuntuvat toimivan. Keskusjärjestöjen rooli on kuitenkin edelleen merkittävä, vaikka EK jo kuohitsi keskusjärjestösopimista muuttamalla omia sääntöjään.

Paananen näkee tällä hetkellä työmarkkinoiden suurimpana ongelmana sen, että poliitikot tekevät itsestään työmarkkinaosapuolen. Hän varoittaa Sari Sairaanhoitajan paluusta.

– Tilanne karkaa käsistä, jos poliitikot oman kannatuksensa pönkittämiseksi aloittavat jonkun yksittäisen työntekijäryhmän tai alan asioiden ajamisen. Kohta poliitikot joutuvat päättämään kaikesta ja neuvottelut vaihtuvat lakiin. Siinä ei enää alakohtaisia eroja tunnisteta.

– Kysyy Ruotsissa keneltä tahansa työnantajien edustajalta, niin he ovat kaikki aivan sataprosenttisen yksimielisiä siitä, että valtion tai poliitikkojen ei pidä puuttua työmarkkina-asioihin. He sanovat sopivansa niistä itse, kun tuntevat ne parhaiten. Nyt Suomessa halutaan tämä tärkeä työkalu, pienen kansan yksituumaisuus, lakaista pois.

ITSEKIN kymmenen vuotta sitten EU-vaaleissa ehdolla ollut Paananen pohtii, mihin suuntaan Euroopan unioni menee vaalien jälkeen.

Äärioikeistolaisille puolueille on ennustettu menestystä.

– Osa kansallispopulistisista ääri­oikeistolaisista liikkeistä ei kunnolla kykene keskustelemaan keskenään saatikka yhteistyöhön oman parlamenttiryhmänsä kanssa. Tältä pohjalta on vaikea nähdä, että mahdollinen vaalivoitto muuttuisi vallaksi.

Paananen pitääkin Euroopan tulevaisuuden kannalta ratkaisevana sitä, mitä parlamentin suurin ryhmä, keskusta-oikeis­tolainen Euroopan kansanpuolue EPP tekee. Suomen kokoomus kuuluu siihen.

Hän pohtii, haluaako Eurooppa-myönteinen EPP jatkaa jossain muodossa nykyistä yhteistyötä ja Euroopan kehittämistä.

– Toinen vaihtoehto on, että EPP lähtee tähän vähän suomalaiseenkin malliin, jossa käytetään tilaisuus hyväksi, tehdään EU:sta puhdas bisnes ja unohdetaan kaikki sosiaaliset ulottuvuudet. Ehkä EPP:ssä nähdään, että sosiaaliset asiat voidaan nujertaa kansallisestikin ilman EU-lainsäädäntöä. Bisnes vain pyörimään ja unohdetaan vaikkapa kaiken maailman työsuojelut tai naisten ja työntekijöiden oikeudet.

Ehkä EPP:ssä nähdään, että sosiaaliset asiat voidaan nujertaa kansallisestikin ilman EU-lainsäädäntöä.

PAANANEN toimii nyt toista kautta Pohjoismaiden Teollisuustyöntekijät -yhdistyksen pääsihteerinä. Ennen tätä hän toimi muun muassa SDP:n puoluesihteerinä, eri tehtävissä SAK:ssa sekä Brysselissä.

Paananen vertaa nykyistä työpaikkaansa tötteröön, johon kaadetaan 20 pohjoismaisen liiton näkemyksiä ja lopulta siitä putkahtaa ulos yhteinen näkemys.

– Kun joku meistä on puhumassa Euroo­passa tai muualla maailmassa, kaikki ymmärtävät, että tuossa ei ole vaikkapa mukavia puhuva Paananen, vaan äänessä on reilun miljoonan jäsenen yhteinen näkemys.

Paananen sanoo olleensa työelämässä monella tavalla onnekas. Hän saanut töissään edistää asioita, joihin itse uskoo – ja joissa on nähnyt saavansa aikaan tuloksia.

– Vähitellen on tullut sellainen kiva fiilis, että mähän hallitsen tämän homman.

– Pääsihteerinä pääsen hyödyntämään pohjoismaisella ja Eurooppa-tasolla moninaista järjestö- ja nuorisotoiminnassa, viestinnässä, kampanjoinnissa sekä politiikassa saatua kokemusta. Tässä työssä tarvitaan ymmärrystä, miten eri maiden järjestelmät toimivat ja poliittista hoksnokkaa, mikä omassa työssä toimii ja mikä ei.

PAANASELLA on koti Tukholmassa ja Helsingissä, jossa hänen puolisonsa asuu. Oletko jo ruotsalaistunut?

– Olen Jyväskylästä lähtöisin ja jyväskyläläisyys ja keskisuomalaisuus kulkevat edelleen mukana, vaikka puolet elämästäni olen Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla asunut. Brysselissä aikoinaan asuessani myös se tuntui kodilta kuten nyt Tukholmakin.

– Onneksi nyt kotien välinen lyhyt matka, vain tunti lentäen, mahdollistaa kak­­soisasumisen.

AVAINSANAT

Palaako SAK neuvotteluihin työmarkkinamallista? – Jarkko Eloranta avaa nyt tilannetta

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta.

SAK:n hallitus ottanee maanantaina kantaa, palaako SAK kaksikantaisiin neuvotteluihin työnantajapuolen kanssa niin kutsutusta työmarkkinamallista.

SAK jätti neuvottelupöydän viime joulukuussa.

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta ei lähde ennakoimaan, mitä SAK:ssa päätetään.

– Katsotaan maanantaina, mikä tilanne on.

Hän muistuttaa, että myös paikallisesta sopimisesta on käyty keskustelua ja myös sitä arvioitaneen, missä sen kanssa mennään ja mitä se tarkoittaa työmarkkinamallille.

Paikallisesta sopimisesta ei ole Elorannan mukaan vähään aikaan käyty kahdenvälisiä keskusteluja SAK:n ja työ- ja elinkeinoministeriön välillä asiantuntijatasolla.

Sen sijaan paikallisen sopimisen lakimuutoksista tullutta lausuntopalautetta on tarkasteltu epävirallisesti aihetta jo aiemmin valmistelleessa kolmikantatyöryhmässä.

– Siellä sitten työstetään eteenpäin. Asia on niin sanotusti vielä vähän levällään.

Eloranta kokee, että kahdenvälisistä keskusteluista ei ole tullut mitään merkittävää vastaantuloa paikallisesta sopimisesta SAK:n suuntaan. Hän sanoo, että näkemys ei ole kiteytynyt siitä, mitä tehtäisiin esimerkiksi paikallisen sopimisen valvonnan suhteen tai luottamusmiesten aseman suhteen järjestäytymättömässä työnantajakentässä. Paikallisen sopimisen mallia haetaan edelleen ja valmistelu ja keskustelu jatkuu.

UUTISSUOMALAISEN tietojen mukaan lakiesitys työriitojen sovittelusta olisi lieventymässä. Se ei sitoisikaan valtakunnansovittelijan käsiä vientialojen palkankorotuslinjaan.

Hallitus on aikonut betonoida vientivetoisen työmarkkinamallin lakiin, jos työmarkkinajärjestöt eivät keskenään pysty asiasta sopimaan.

Asiaan liittyvässä Uutissuomalaisen näkemässä esitysluonnoksessa kuitenkin lukee, että sovittelijan olisi kansantalouden kilpailukyvyn turvaamiseksi meneteltävä siten, että muiden alojen palkanmuodostus toimii mahdollisimman hyvin eikä työmarkkinoiden toimivuus vaarannu. Jos hallituksen lakiesitys toteutuu tässä muodossa, se ei käytännössä merkitsisikään muutosta nykykäytäntöön.

Hallitusohjelmassa linjattiin, etteivät valtakunnansovittelijan toimisto tai sovittelulautakunta voisi sovintoehdotuksellaan ylittää palkankorotusten niin sanottua yleistä linjaa.

Jarkko Eloranta kommentoi, että jo alun perin on ollut tiedossa, että lainsäädännöllä olisi kovin vaikea säätää tiukkaa vientimallia.

– Siinä mielessä Uutissuomalaisen tiedot ovat varmaan ihan oikeansuuntaisia eikä sinänsä yllättäviä. Näinhän se näyttää ja sitten kun katsoo nykytilannetta, että siellä nyt tällä hetkellä julkisen alan liitot hakkaavat päätään seinään yksityisessä opetusalassa, niin en minä usko, että tämä uusi lainsäädäntö paljon tätä tilannetta muuttaisi, Eloranta sanoo ja viittaa yksityisen opetusalan työriitaan.

JARKKO Eloranta arvioi, että osana SAK:n pohdintaa työmarkkinapöytään palaamisessa on myös mainittu tieto siitä, ettei valtakunnansovittelijan käsiä voi sitoa vientialojen palkankorotuslinjaan.

– Mutta en lähde nyt sitä ennakoimaan, että mitä me maanantaina sanomme.

– Koska lainsäädäntö ei varmaan nykytilaa hirveästi muuta, niin eihän se tietenkään kauheasti tuo lisäpotkua neuvotteluihin lähtemiseen, vaikka ei nykytilannekaan ole tyydyttävä. Mutta tällaisen hallitusohjelmakirjauksessa luodun pakon edessä neuvotteluihin lähtö ei sekään nyt ihan parhaalta vaihtoehdolta ole sitten kuitenkaan koskaan tuntunut.

Eloranta nostaa tässä yhteydessä jälleen pinnalle myös paikallisen sopimisen ja sen saadaanko siinä jotakin SAK:n kannalta järkevää aikaan.

Voisiko summata, että nyt aika paljon on painoa teidän puolesta paikallisella sopimisella?

– On, on. Ilman muuta sillä on painoarvoa nyt tässä.

DEMOKRAATTI kysyi jo aiemmin myös työministeri Arto Satoselta (kok.) eduskunnassa, onko laki työriitojen sovittelusta lieventymässä.

– Työmarkkinamallia koskeva valmistelu on etenemässä ihan normaalisti toukokuun aikana varmaan ja siitä tulee oma tiedotustilaisuus, kun työryhmä valmistuu ja sen jälkeen asia lähtee vasta lausunnoille ja syksyllä eduskuntaan. Toivon, että sitä ennen käynnistyisi nämä kaksikantaiset neuvottelut, mutta siinä suhteessa pallo on pitkälti SAK:n hallituksella, että mitä se ensi maanantaina päättää, Satonen sanoi.

Satonen ei vahvistanut Uutissuomalaisen uutista, jonka mukaan laki työriitojen sovittelussa olisi lieventymässä hallitusohjelmassa kaavaillusta.

– Valtakunnansovittelijan toimintatapaa varmaan voidaan sitoa. Tietenkään se ei estä ketään sopimasta. Sehän on ollut lähtökohtana alusta alkaen. Tämä lakiahan ei estä ketään sopimasta toisin. Kyse on siitä, miten valtakunnansovittelija tai sovittelulautakunta toimii. Mutta tämän asian osalta työryhmätyö on vielä kesken, Satonen totesi.

AVAINSANAT

SAK: Hallitus vie työelämää ja sääntelyä kauemmas pohjoismaisesta mallista – ”Tämän seuraukset voivat olla arvaamattomia”

Palkansaajakeskusjärjestö SAK ja sen jäsenliitto AKT arvostelevat kovin sanoin eduskunnan tänään hyväksymiä työtaisteluoikeutta rajaavia lakeja.

SAK:n työehdot-osaston johtaja Heli Puura ja Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT:n puheenjohtaja Ismo Kokko huomauttavat niin sanottujen lakkolakien heikentävän järjestäytyneiden työntekijöiden ja heidän ammattiliitojensa mahdollisuuksia saada äänensä kuuluviin.

– Rajoitukset raivaavat osaltaan tietä seuraaville työelämäheikennyksille, joita hallitusohjelmaan sisältyy suuri määrä. Poliittisten lakkojen rajaaminen 24 tuntiin on myös vastoin Suomea sitovia kansainvälisiä sopimuksia, Puura sanoo tiedotteessa.

– Orpo-Purran hallitus on lähtenyt viemään suomalaista työelämää ja sen sääntelyä tielle, joka vie sitä yhä kauemmaksi pohjoismaisesta mallista. Tämän seuraukset voivat olla arvaamattomia. SAK ei hyväksy sopimusyhteiskunnan murentamista, Puura sanoo.

AKT:N Kokko huomauttaa, että Suomi ottaa kansalaisoikeuksissa sata vuotta takapakkia. Hän muistuttaa, että aikoinaan poliittisilla lakoilla saatiin aikaan naisten äänioikeus ja kahdeksantuntinen työpäivä.

– Nyt vuonna 2024 Orpo-Purran hallitus leikkaa ensin lakko-oikeuden ja toteuttaa sen jälkeen ison joukon heikennyksiä, jotka vaikuttavat lähes jokaisen työntekijän arkeen. Se on mahdollista, koska kansalaisilla on enää hyvin rajatut mahdollisuudet protestoida vastaan, Kokko sanoo tiedotteessa.

AKT muistuttaa, että loppuvuoden aikana toteutetaan muun muassa laajat työttömyysturvan ja muun sosiaaliturvan leikkaukset, joiden kohteeksi joutuvat työntekijät, eläkeläiset ja opiskelijat.

Elinkeinoelämän pitkäaikaiset vaatimukset ja tarpeet ovat olleet lakihankkeen keskeisenä lähtökohtana.

SAK:N Heli Puura arvostelee hallitusta siitä, että se valmisteli lakiuudistuksen kiireellä ja vailla aitoa kolmikantaista yhteistyötä. Puura huomauttaa, että hallitus myös ohitti perus- ja ihmisoikeusasiantuntijoiden näkemykset lainvalmistelussa.

– Elinkeinoelämän pitkäaikaiset vaatimukset ja tarpeet ovat olleet lakihankkeen keskeisenä lähtökohtana. Hallitusta ei pysäyttänyt edes Kansainvälisen työjärjestön ILO:n huhtikuussa työministerille osoittama vetoomus neuvotella lakihankkeen sisällöstä uudelleen työmarkkinaosapuolten kanssa.

Puura huomauttaa, että lakiuudistus kohdistuu kollektiiviseen sopimus- ja neuvotteluoikeuteen, koska se rajaa oikeutta tukilakkoihin ja muihin myötätuntotyötaisteluihin. Se heikentää työntekijöiden mahdollisuuksia turvata ja parantaa työehtojaan.

– Myötätuntotyötaisteluita koskeva säännös on epäselvä ja tulkinnanvarainen. Vastoin vakiintunutta kansainvälisoikeudellista tulkintakäytäntöä myötätuntotyötaisteluiden rajoitusperusteeksi on hyväksytty työnantajien taloudelliset edut, Puura sanoo.

Tulilakot nostaa esiin myös AKT:n Ismo Kokko. Hän muistuttaa, että erityisesti kuljetusliitoilla on pitkä perinne toistensa tukemisesta työehtoneuvotteluissa.

– Nyt kun tukilakko-oikeutta heikennetään, on selvää, että hallituksen ja työnantajien tähtäimessä on työehtojen heikentäminen. Työnantajat etsivät eri työntekijäryhmistä heikkoja kohtia ja hyökkäävät ensi syksynä ja talvena, hallituksen tukemana, Kokko varoittaa tiedotteessa.

LAKIUUDISTUS nostaa nostaa laittomista lakoista koituvat hyvityssakot moninkertaisiksi nykytilaan verrattuna, SAK:n Heli Puura muistuttaa. Kokonaan uutena sanktiona laissa on laittomaan lakkoon osallistuvalle yksittäiseen työntekijään kohdistuva seuraamusmaksu, vaikka lakon järjestämisestä vastaa ammattiyhdistys.

– Lainvalmistelun epätasapuolisuutta osoittaa se, ettei työnantajille työehtosopimusten rikkomisesta ja valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä koituvia hyvityssakkoja vastaavasti nostettu.

AVAINSANAT