- Kotimaa
- 29.03.2024
- 9:00
- (Päivitetty: 28.03. 14:57)
Kuplaa kuplan sisällä. Näin voi kuvata monen maahanmuuttajan – ja myös kantasuomalaisen – elämää Suomessa. Moni Suomessa asuva venäjänkielinen suhtautuukin epäluuloisesti suomalaiseen yhteiskuntaan.
Tästä kertoi myös venäjänkielisen väestön kotoutumista ja osallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa edistävän Cultura-säätiön vuonna 2022 tekemä kyselytutkimus. Siihen vastasi yli 1 600 Suomessa asuvaa henkilöä, joiden äidinkieleksi on merkitty väestörekisteriin venäjä. Mukana oli mahdollisesti myös sellaisia, joilla ei ole suoraa yhteyttä Venäjään.
Suuri osa vastaajista ei luottanut suomalaisiin instituutioihin. Luottamus mediaan oli erityisen heikkoa. Yli puolet vastaajista suhtautui esimerkiksi kielteisesti Venäjän pakotteisiin.
Cultura-säätiön johtava asiantuntija Eilina Gusatinsky ei yllättynyt tutkimuksen tuloksista. Valitettavasti, hän täsmentää.
Gusatinsky sanoo yllättyneensä asenteista ja ihmisten kuplista vielä vuonna 2014, kun Venäjä hyökkäsi Krimille.
– Yllättäen näin ympärilläni ihmisiä, en omassa kuplassani, jotka iloitsivat Krimin miehityksestä ja sotatoimien aloittamisesta Itä-Ukrainassa. Kyse oli osin ihmisistä, jotka ovat asuneet Suomessa vuosikymmeniä,
Eilina Gusatinsky kertoo. Tuolloin hän toimi päätoimittajana Suomen venäjänkieliselle suunnatussa Spektr-lehdessä.
Gusatinsky sanoo monella suomenvenäläisellä olevan edelleen ajattelussaan vahvana ”suurvalta takanamme” -malli.
– Se saattaa korvata ajattelussa kaiken muun ja voi olla todella iso osa joidenkin identiteettiä. Olen itse kutsunut tätä imperiumin virukseksi, Gusatinsky sanoo.
Venäläisestä suurvalta-ajattelusta irtautumisen on vaikeaa. Etenkin, kun sen takana on vuosisatainen historia.
GUSATINSKY myöntää itsekin olleensa pitkään uskossa, että venäläiset sopeutuvat Suomeen hyvin ja oppivat yhteiskunnan pelisäännöt nopeasti.
– Silloisessa toimituksessamme luulimme, että kaikki tänne muuttaneet ovat tuollaisia. Mutta yllätyksekseni se olikin vain pieni osa venäjänkielisistä. Tuli väärä käsitys, että kotoutumisessa ei olisi suurempia ongelmia.
Mikä on voinut mennä kotoutumisessa väärin?
– Uuteen kotimaahan integroitumisessa on voinut tulla pettymyksiä ja elämä Suomessa ei ole vastannut odotuksia. Katkeruutta voi aiheuttaa tunne, että heidän panostaan ei ole arvostettu suomalaisessa yhteiskunnassa. Jopa kielellisesti ja sosioekonomisesti suomalaiseen elämään hyvin sopeutuneiden joukossa on ihmisiä, joiden maailmankuva rakentuu edelleen Venäjän kautta.
Gusatinskyn mielestä 1990-luvulla tehtiin virhe kotouttamisohjelman suunnittelussa, kun haluttiin korostaa maahanmuuttajien oman kielen ja kulttuurin säilyttämisen tärkeyttä.
Hän painottaa, että yhteenkuuluvuuden tunne luo edellytyksen onnistuneelle kotoutumiselle. Se vaatii pitkäjänteistä työtä kotoutumisen edistämisessä sekä yhteiskunnan vastaanottavuutta.
– Tarvitaan panostusta auttamaan koko väestöä ymmärtämään, että yhteiskunta monimuotoistuu nopeasti. Jo nyt joka kymmenennellä maassa asuvalla on juuret jossain muualla.
Gusatinsky muistuttaa viime eduskuntavaaleihin liittyvästä, myös osaltaan kuplaantumisesta kertovasta selvityksestä, jonka mukaan perussuomalaisia äänestettiin eniten alueilla, joissa asuu vähiten maahanmuuttajia.
– Meidän tavanomaiset palvelumme eivät huomioi muuttunutta väestörakennetta. Maahanmuuttajille rakennetaan koko ajan uusia korvaavia järjestelmiä tai lisäpalveluita, jotka eivät auta meitä yhteiskuntana tottumaan väestön moninaisuuteen.
Gusatinsky näkee, että Suomessa edelleenkin on kehitettävää mitä tulee kotoutumisen tavoitteisiin ja päämääriin. Tarvitaan myös selkeämpiä määrittelyjä millaisia odotuksia kotoutumisesta on puolin ja toisin.
Hän itse pitää lähtökohtana suomen kielen opiskelua sekä sitä että maahanmuuttaja oppii elämään velvollisuuksineen ja oikeuksineen kuten kuka tahansa suomalainen – ilman erityistä apua ja rinnakkaispalvelujen rakentamista.
– Meillä kaivataan molemminpuolista avointa ja näkyvää keskustelua siitä, mikä on yhteiskunnassa hyväksyttävää ja mikä ei. Ja niin kauan kun vaikkapa opettajainhuoneessa, poliisilaitoksella tai lehden toimituksessa ei heijastu nykyinen väestörakenne, mennään väärään suuntaan.
Gusatinsky sanoo Suomessa olevan paljon täällä syntyneitä ja kasvaneita ihmisiä, joiden vanhempien juuret ovat muualla. Heistä moni kokee, että ei ole osa yhteiskuntaa.
– Jo päiväkodista alkaen pitäisi katkaista kaikki segregaatiokytkökset. On tärkeää, että opettajat kohtelevat kaikkia oppilaita yhdenvertaisesti päiväkodeissa ja kouluissa, eivätkä näe maahanmuuttajataustaisia oppilaita ulkopuolisina. Lasten tulisi saada samanlaista kohtelua ja mahdollisuuksia, riippumatta taustastaan. On tärkeää, että jokaista lasta kohdellaan samalla tavalla, eikä ketään aseteta ulkopuoliseen asemaan.
GUSATINSKY pitää huolestuttavana kehitysmallia, jossa suomenvenäläiset alettaisiin nähdä uhkana Suomelle.
Hän sanoo, että tietyt aiheet viime aikoina ovat aiheuttaneet polarisaatiota näkemyksissä kuten kysymys kaksoiskansalaisuudesta.
Samanlainen keskustelu käytiin jo vuosia aikaisemmin, kun Suomessa kiristettiin valtion virkojen ja tiettyjen muiden tehtävien kelpoisuusvaateita.
Gusatinskyn mielestä tarvittavien rajoitusten lisäksi tärkeänä varautumistoimena olisi tiedottaa, kuinka toimia jos kokee joutuneensa Suomen vastaisen vaikuttamisen kohteeksi.
– Joskus julkisuudessa puhutaan uhkasta kun viitataan venäjänkielisiin, mutta demokraattisessa maassa ei voi demonisoida tai dehumanisoida mitään yksittäistä ryhmää. On ymmärrettävä, että Suomen venäjänkielinen väestö on hyvin moninainen ja eroaa näkemyksissään ja arvoissaan. Yksilötasolla tilanne on vaikea, kun henkilö pelkää joutuvansa leimatuksi osaksi tiettyä ryhmää.
Hänen mukaansa maahanmuuttajista puhuminen muuttuu helposti yleistämiseksi, mutta ongelmistakaan ei saa
vaieta. Gusatinskyn mielestä olennaista on päästä tilanteeseen, jossa kaikki Suomessa asuvat sisäistävät samat demokraattiset arvot.
– On tärkeää pohtia yhdessä, miten voimme rakentaa luottamusta. Monet suomenvenäläiset seuraavat pääasiassa Venäjän mediaa, joten on olennaista, että Suomen mediassa käsitellään asioita avoimesti ja läpinäkyvästi. Tällä tavoin voidaan vahvistaa laatujournalismia ja samalla katkaista propagandan vaikutus. Luottamus mediaan korreloi luottamukseen muihin instituutioihin.
Sellainen kehitysmallia on huolestuttava, missä suomenvenäläiset alettaisiin nähdä uhkana Suomelle.
GUSATINSKY kertoo aiemmin ajatelleensa, että ihminen ei voi olla turvallisuusuhka ilman omaa sisäistä tahtoa.
– Nyt huomaan olleeni siinä mielessä väärässä, että eivät esimerkiksi rajojen avaamista ajavat ihmiset näe tekevänsä jotain väärin. He ajavat Kremlin agendaa sitä ymmärtämättä.
Cultura-säätiön tutkimuksessa 17 prosenttia vastanneista kertoi kokeneensa syrjintää Suomessa. Heistä 35 prosenttia oli sitä mieltä, että Venäjä teki oikein hyökätessään Ukrainaan.
Hän pohtiikin, vahvistavatko Venäjää tukevat mielikuvat negatiivisen kohtelun tunnetta Suomen venäjänkielisten keskuudessa. Hän sanoo tästä saadun merkkejä jo Krimin valtauksen jälkeen tehdyissä tutkimuksissa. Osa suomenvenäläisistä koki, että suorasukainen Venäjän toimista kirjoittaminen kohdistui heihin henkilökohtaisesti.
Viime vuosina venäjänkielisten tekemät kantelut tai selvityspyynnöt syrjimisestä eivät ole kuitenkaan merkittävästi lisääntyneet.
VENÄJÄN ja venäläisen kulttuurin vaikutus on vahva, vaikka suomenvenäläiset olisivat asuneet Suomessa pitkään. Vaikutusta vahvistaa, että moni suomenvenäläinen seuraa pääosin Venäjän valtiojohtoista mediaa.
Eilina Gusatinsky sanoo venäläisestä suurvalta-ajattelusta irtautumisen olevan vaikeaa. Etenkin, kun sen takana on vuosisatainen historia.
– Suurvalta-ajattelua iskostettiin neuvostoajan koulussa ja nyt taas uudelleen nyky-Venäjällä. Koulussa luotiin uudenlaista neuvostoihmistä ja siinä valitettavasti onnistuttiin. Tällaisen maailmankuvan omaksuneen on vaikea ymmärtää, että katsoo maailmaa toisenlaisesta näkökulmasta kuin valtaosa muista ihmisistä.
Gusatinsky varoittaa jälleen yleistämästä liikaa. Hän sanoo monen venäläisen kyseenalaistavan Neuvostoliiton ja Venäjän kolonisaation. Kyse on kuitenkin selvästä vähemmistöstä sekä Venäjällä että Venäjän ulkopuolella.
– Uudenlaisen ajattelun ja suhtautumisen rakentuminen Venäjään vaatii kipeiden asioiden työstämistä. Mutta ei ole helppoa luoda deputinisaatiota tai desovietisaatiota, kun kyse on jo koulussa rakentuneen maailmankatsomuksen muuttamisesta.
